sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Hauskaa vappua!

Pipo päässä vappuna.

Abecedario a mano
ihastuttava espanjankielinen abc-kirja on tulossa pian kirjaston kokoelmaan.
Se on saatu lahjoituksena Argentiinan suurlähetystöltä. 
Samoin alla oleva El globo rojo en la lluvia.
Sopii tähän vappuun.
Kiitos.

Hyvää vappua!

Adalmiina

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Ihmeitä, hirviöitä ja mielikuvitus

 R.J. Palacio, Ihme
Suom. Inka Parpola
WSOY 2017

Palacion Ihme on sekä lasten että aikuisten suosikki. Se vavahduttaa, huvittaa ja parantaa suhteellisuudentajua. Puhuessaan pojasta, jolla on harvinaisen kehityshäiriön aiheuttamat kasvot, kirja valistaa ja herättää ajatuksia. Antaessaan tällaiselle pojalle, fiktiiviselle 10-vuotiaalle, mahdollisuuden kertoa itse omasta elämästään, kirja onnistuu olemaan sekä kiinnostava että eläväisen ja autenttisen oloinen.

R.J. Palacio on rakentanut tarinan päähenkilö August Pullmanin, Auggien, kertomusten ympärille - niistä koostuu n.177 sivua tarinasta. Kirjassa on viisi muutakin kertojaa, 155 sivun verran: Auggien sisko Via (Olivia), Vian poikaystävä Justin, Vian lapsuudenystävä Miranda, Auggien koulutoverit Jack ja Summer. Ja mausteena muutama sivu eri ihmisten lähettämiä kirjeitä, meilejä ja tekstareita, mm. koulukiusaajan äidin viesti rehtorille.

Samalla kun kerrotaan erikoisesta poikkeamasta ja sen kanssa elämisestä, samalla tulee kerrottua kaikkia koskettavista kasvukivuista, ystävyyden ja hyväksynnän kaipuusta, erilaisista perheistä, kiusaamisesta, raukkamaisuudesta ja urheudesta, säälimättömyydestä ja oikeudentajusta, myötätunnosta ja sitkeydestä, unelmista ja haavoittuvuudesta, elämänhalusta. 

Kertojilla on salaiset kipukohtansa, mutta he kiinnittyvät toisiinsa monin sitein ja kannattelevat toisiaan.

Kirja sopii kaikenikäisille, alkaen n. kolmasluokkalaisista yläkoululaisiin. Isosisko Via on jo 15-vuotias, samoin Miranda ja Justin. Mukana ei ole kuitenkaan mitään, mikä ei sopisi luettavaksi lukuintoiselle 9-vuotiaalle, päinvastoin - samoja tunteita on kaikilla.

 Patrick Ness (alkuperäisidea Siobhan Dowd), Hirviön kutsu
Kuv. Jim Kay; suom. Kaisa Kattelus
Tammi 2016

Äiti on syövän saartama, poika sen kauhun, että menettää äidin.
Päähenkilöpoika on 13-vuotias Conor, hirviö hänen sisäisen kamppailunsa luomus.

Siinä missä Palacion Ihme on kerrontatekniikaltaan minä-kertojien kautta lähelle tuleva, kertojien näkökulmia sommittelemalla etenevä ja tyyliltään valoisa, rakentava ja ihmisarvoa huokuva, Hirviön kutsu on intensiivisesti yhden keskushenkilön tuskan ympärille rakenneltu, avoimen tarinallisesti etenevä, pienen perheen häiriintyneen arjen, voimakkaiden tunteiden, unien ja painajaisten muodostama taistelu, jota lapsi käy yksinään, vaikka isoäiti tuleekin vähän lähemmäs, vaikka äiti on koko ajan rakas ja välittävä, vaikka etäinen isäkin tulee käymään ja yrittää vähän auttaa.

Molemmat kirjat, Ihme ja Hirviön kutsu, vastaavat 9-15 -vuotiaiden dramatiikan tajuun, persoonallisten ja voimakkaiden tarinoiden kaipuuseen, valmiuteen sukeltaa tunteiden syövereihin.

Molemmista kirjoista välittyy sepittämisen, tarinoinnin ja kertomisen mahti. Ihme on sosiaalisempi ja kannustavampi, Hirviön kutsu synkeämpi. On vaikea kuvitella, että joku ahdistuisi Ihme-kirjasta, mutta Hirviön kutsu saattaa olla jollekin 9-vuotiaalle loppua kohti turhan rankka, vaikka se alussa vaikuttaa harmittoman lapselliselta. Hirviö on kirjassa pitkään jännittävä elementti ja lopussakin sen ilmeinen tarkoitus on rohkaista ja voimistaa. Lopussa Conor voi päästää hirviöstä irti, ei vain äidistä. 

Elinikäinen seurustelu hirviön kanssa ei tekisi kenellekään hyvää, mutta jos joskus joutuu hirviön oppiin, siitä on kesytettävä itselleen tarpeettomaksi muuttuva apuri.

 Saku Heinänen, Zaida ja elovalkeat
Tammi 2015

Kun sattumalta on käsillä  myös Saku Heinäsen Zaida ja elovalkeat, sitä voi vähän vertailla edellä mainittuihin kirjoihin. 

Zaida ja elovalkeat on tarinana levollisempi, mutta vaikutukseltaan haaleampi ja hajanaisempi  kuin kyseiset kaksi kirjaa. Ajan ja paikan yhteys sitoo tapahtumat merenrantakylään, sedältä perittyyn taloon, naapurustoon ja kesälomaan, mutta mikään ei ole poikkeuksellisen erikoista, pelottavaa tai jännittävää. Naapurin Tuija ja kylän lapset eivät paljasta sismpäänsä. He jäävät vähän valjuiksi kokemuksiksi lukijalle. Keskiössä on Zaidan mielikuvitus ja eläytymiskyky. Tuijan isoäidistä tulee vähän Zaidankin.

Zaidasta ja lumienkelistä tutut äiti ja isä ovat samanlaiset huolehtivat vanhemmat kuin Auggiellakin. Zaidan vanhemmat ovat adoptiovanhemmat, mutta vanhempina omistautuneita tehtävälleen; molemmissa perheissä vanhemmat ovat valmiit tekemään kaikkensa lapsen hyvinvoinnin eteen.

  Ihmeessä August on Mirandalle kuin oma pikkuveli. Teini-iässä tiet hetkeksi erkanivat, mutta Miranda huomaa ikävöivänsä Vian ja Auggien perhettä, heidän vanhempiaan, koska hänen oma isänsä oli poissa ja äiti etäinen.

Ihmeessä ja Hirviön kutsussa pojat ovat kiinni äidissään. Molemmat äidit antavat tilaa irtautua ja auttavat siinä hylkäämättä lastaan. Se auttaa kasvamaan. Zaidallekin annetaan omaa aikaa ja mahdollisuuksia tehdä omia ratkaisujaan, mutta ollaan valmiita myös suojelemaan.

Kaikissa kolmessa kirjassa on kuvauksia lasten välisestä ystävyydestä, myös tyttöjen ja poikien välisestä. Zaidan kohdalla kiehtovimmat kohtaamiset ovat unta ja kuvittelua, mutta Zaidallakin on ystävä, Siiri.

Kaikissa kolmessa kirjassa on myös kiusaamistilanteita. Ihmeessä pääkiusaaja Julian on aikuisten edessä mallipoika, mutta mobilisoi lähes koko luokan Auggieta vastaan; Hirviön kutsussa Harry kiusaa Conorin voimavarojen äärirajoille; Tuija yrittää houkutella ja painostaa kavereineen Zaidaa ensin näpistelemään makeisia, sitten sukeltamaan kalliolta tuntemattomaan veteen paikassa, jossa oli itse satuttanut jalkansa ensimmäisessä hypyssään.

August kestää kiusaamisen; Conor ei lopulta kestä; Zaida ei taivu painostuksen edessä, ei sorru näpistämään eikä hyppäämään. Kaikki kolme tarinaniskijää tajuavat, että aihe on tärkeä, siitä on pakko puhua. On pakko kertoa, että kiusaaminen tapahtuu ryhmässä, että siihen osallistutaan ryhmänä; että kiusaamisesta voi selviytyä, kunhan sen saa loppumaan tavalla tai toisella.

Mitä sellaista hyvää Zaidassa ja elovalkeissa on, mitä ei ole Ihmeessä tai Hirviön kutsussa? Ainakin jo mainittu levollisuus, tuttu ympäristö, lämpimiä kesäpäiviä, jotka tunnistaa perin suomalaisiksi, hiekkaranta, uiminen, meri, elosalamat ja puuhuvila. Pienemmät ongelmat kuin kahdessa muussa kirjassa. Adoptiotausta mietityttää Zaidaa, mutta ei muserra.

Zaida ja elovalkeat on itsenäinen osa trilogiaa, jonka päätösosa Zaida ja taistelupari ilmestyy ensi kuussa, eli toukokuussa 2017. Sen verran kiinnostava Zaidan tarina on, että kolmas osa tulee varmasti luetuksi. 

Ihmeen tarinakin on kasvanut jo kirjaksi Auggie & me; siinä on kolme uutta kertojaa Auggien elämästä: jopa kiusaaja Julianilla on puheenvuoronsa. Wonder/Ihme -kirjan pohjalta tehdyn elokuvan julkaisupäivä on 17.11.2017

I'm Auggie Pullman -videossa saman kehityshäiriön kanssa syntyneet lapset ja aikuiset esiintyvät omilla kasvoillaan. 

Adalmiina