"Oli varmaan jo iltapäivä eräänä elokuun lopun päivänä, kun Muumipeikko ja hänen äitinsä saapuivat suuren metsän sisimpiin sopukoihin. Siellä oli aivan hiljaista, ja puitten alla oli niin varjoisaa kuin hämärä olisi jo laskeutunut. Siellä täällä kasvoi valtavia kukkia, jotka loistivat omaa valoaan kuin lepattavat lamput, ja syvällä varjojen välissä liikkui pieniä kylmänvihreitä valopisteitä."
Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva
Helteisen päivän jälkeen, ennen uutta, ehkä kesän viimeistä helteistä päivää, on hyvä lukea Tove Janssonia, joka sanoo kaiken juuri niin kuin pitää.
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti