sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Simukka, Salla: Toisaalla




Salla Simukan Jäljellä -romaanista (Tammi 2012) oli Kirjapuutarhassa puhetta huhtikuussa. Nyt teoksen odotettu jatko-osa Toisaalla (Tammi 2012) on ehtinyt kirjastoonkin.

Toisaalla käsittelee kiinnostavasti samaa tematiikkaa kuin , vaikkakin eri näkökulmasta ja eri keinoin. Kun Jäljellä-romaanissa päähenkilönä oli 15-vuotias Emmi Aalto, Toisaalla-romaani nostaa päähenkilöksi 18-vuotiaan nörtti-Samuelin, joka oli edellisessä kirjassa näkymätön ja nimeämätön henkilö. Sen verran voi paljastaa juonta kertomatta, että hän oli henkilö Andersenin Pieni merenneito - ym. satutekstien lainausten takana.

Simukka on Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogiassa käytetyn tosi-tv -elementin sijaan ottanut tarinansa toimintaympäristöksi pelimaailma- simulaation. Collinsin tosi-tv -tausta on huomattavasti uskottavampi kuin pelitausta. Pidän silti Simukan ideaa lähtökohtaisesti hyvänä, vaikka toteutus jää kömpelöhköksi ja luonnosmaiseksi "voisikohan näin olla" -kokeiluksi. Kokeilunakin pelimaailman ja pelaamisen ääri-ilmiöiden ottaminen mukaan romaaniin ja niiden varaan rakentaminen, on ehkä rohkeinta Simukkaa tähän asti. Siitä täydet pisteet.

Romaani alkaa suoraan Samuelin kertomuksena siitä "Mitä tapahtui, kun se oli ohi?" Kuvaus tuo mieleen David Almondin Pimeän pelin aloituksen. Tarina kerrotaan vasta sitten, kun tiedetään painajaismaisten tapahtumien olevan jo ohi. Tämäkin kerrontatekninen ratkaisu on hyvä. Pidän myös siitä, että Samuelin näkäkulmasta kerrottu jälkeen-tarina on eri fontilla kuin ensimmäisen kirjan tapahtuma-aikaa edeltäneet ja sen aikana sattuneet tapahtumat. Vaikka järjestelystä seuraa selitys- ja kommentointiosion tuntua, jälkeen-tarina sitoo osat toimivaksi kokonaisuudeksi.

Simukalla on liikaa kliseemäisiä maihinnousukenkiä, suojelun tarpeessa olevia tyttöjä, arkipäiväisyyttä ja muka-rohkeaa suutelua minun makuuni, mutta Toisaalla-romaani nousee näiden piirteiden yläpuolelle kolmesta syystä.
  1. Pelit, pelaaminen, peliriippuvuus, peliterapia, peleihin liittyvä kaupallisuus yms. on esitetty tavanomaista kriittisemmästä näkökulmasta.
  2. Päähenkilö Samuel pohtii asioiden moraalista ja eettistä oikeutusta ja kykenee itsenäiseen ajatteluun. Poikien itsetutkiskelu on tervetullutta nuortenkirjallisuuteen. (Samasta syystä pidin Marko Kittin Oliivitytön kertojapojasta.)
  3. Emmin erityisyys, paperikirjojen ja satujen tuntemus ja niistä juontuvat Samuelin käyttämät satuviittausviestit ovat teoksen sisäisessä maailmassa Samuelin keksiminä sympaattisia ja mahtavia oivalluksia, ja molempia kirjoja arvioitaessa Simukan kymppikeksintöjä.
HelMetissä voit tehdä varauksen:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2061962__SToisaalla__Orightresult__X5;jsessionid=EAFDF560BDFA8ABB95E6268934145147?lang=fin&suite=cobalt

Katso Toisaalla-kirjatraileri seuraavasta linkistä. Näin kirjaa mainostettiin juuri ennen sen ilmestymistä:
http://jaljella.wordpress.com/2012/09/19/toisaalla-kirjatraileri/


Adalmiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti