Marko Kitti: Oliivityttö. Tammi 2012.
Lähes täydellinen kansi: Eevaliina Rusanen. Kannen valokuva Middlewick/ MorgueFile.Kokonaispaketin eheyttä lisää sisäkansien oliivinvihreä väri.
132 sivua; 23 lukua.
Tarina 15-vuotiaan Joonan kesäloman muutamasta viimeisestä päivästä. Päähenkilö Joona kertoo tarinansa minä-muodossa ilman suurempia kerrontateknisiä kikkailuja (lukujako hoitaa rakenteen), joten hänen pohdintansa tuntuvat kiinnostavan aidoilta ja uskottavilta. Kompakti, silti huokoinen; viehättävä, samalla rosoinen; uskottava, mutta tarpeeksi vastaamattomia kysymyksiä jättävä kertomus pohdiskelevan ja sympaattisen pojan maailmasta. (Sellaista 2012 Idols-ehdokas Torstenista huokuvaa reiluutta, vaikka tausta onkin toinen.)
Rakkaustarina.
Mieleen tulee myös Timo Parvelan esikoisteos Poika, Kari Levolan Tahdon, Johan Unengen Pontus kahden vaiheilla, Johanne Algrenin Lämpimin kesä sataan vuoteen -novelli (kokoelmasta Rakastaa, ei rakasta) jne. Eli varsin hyvään seuraan lasken Oliivitytön kuuluvan. Oivallinen Lempibussi-kirja ensi vuoden yläkoulukiertueelle.
Joonan elämässä on yhtäkkiä kaksi tyttöä: Sini-Maariasta saamme tietää hyvin vähän, Veerasta, lapsuudenystävästä, joka palaa yllättäen toteuttamaan kesäläksyksi tullutta Lapsuuteni maisemat -valokuvaustehtävää, saamme tietää enemmän. Veerasta tulee Joonan elämään uusi käänne. Veera näkee Joonan mahdollisuudet, vaikka Joona itse ei oikein näe.
Ränsistyvä kotitalo, masentunut ja takertuva äiti, alkoholisoitunut isä, arjen karut puolet eivät ole täysin tukahduttaneet Joonaa. Hän on kyennyt säilyttämään itsessään itsenäisen kaistaleen ajattelulleen. Hänestä on kehkeytynyt asioita arvioiva ja ihmisiin inhimillisesti suhtautuva nuori. Tämän kuvauksessa Marko Kitti onnistuu hyvin.
Oliivitytössä pohditaan ihmissuhteita, vaihtoehtoja, valitsemista, tulevaisuutta. Joona on menossa lukioon. Veera yhdeksännelle luokalle.
Kesälomakirja, matkakirja, lahjakirja, lainakirja.
EDIT: Liitän tähän vielä kommentissa mainitun YouTube -linkin: Oliivitytön ´virallinen´ kirjatreileri!
Paljon kiitoksia vinkistä MK!
http://www.youtube.com/watch?v=to93829xFfI
Adalmiina
Rakkaustarina.
Mieleen tulee myös Timo Parvelan esikoisteos Poika, Kari Levolan Tahdon, Johan Unengen Pontus kahden vaiheilla, Johanne Algrenin Lämpimin kesä sataan vuoteen -novelli (kokoelmasta Rakastaa, ei rakasta) jne. Eli varsin hyvään seuraan lasken Oliivitytön kuuluvan. Oivallinen Lempibussi-kirja ensi vuoden yläkoulukiertueelle.
Joonan elämässä on yhtäkkiä kaksi tyttöä: Sini-Maariasta saamme tietää hyvin vähän, Veerasta, lapsuudenystävästä, joka palaa yllättäen toteuttamaan kesäläksyksi tullutta Lapsuuteni maisemat -valokuvaustehtävää, saamme tietää enemmän. Veerasta tulee Joonan elämään uusi käänne. Veera näkee Joonan mahdollisuudet, vaikka Joona itse ei oikein näe.
Ränsistyvä kotitalo, masentunut ja takertuva äiti, alkoholisoitunut isä, arjen karut puolet eivät ole täysin tukahduttaneet Joonaa. Hän on kyennyt säilyttämään itsessään itsenäisen kaistaleen ajattelulleen. Hänestä on kehkeytynyt asioita arvioiva ja ihmisiin inhimillisesti suhtautuva nuori. Tämän kuvauksessa Marko Kitti onnistuu hyvin.
Oliivitytössä pohditaan ihmissuhteita, vaihtoehtoja, valitsemista, tulevaisuutta. Joona on menossa lukioon. Veera yhdeksännelle luokalle.
Kesälomakirja, matkakirja, lahjakirja, lainakirja.
Oliivityttö / Marko Kitti Kitti, Marko |
EDIT: Liitän tähän vielä kommentissa mainitun YouTube -linkin: Oliivitytön ´virallinen´ kirjatreileri!
Paljon kiitoksia vinkistä MK!
http://www.youtube.com/watch?v=to93829xFfI
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti