Odotukset Lauren Oliverin Delirium - rakkaus on harhaa -kirjaa kohtaan olivat suuret, koska Kuin viimeistä päivää onnistui olemaan omaperäinen ja koskettava. Alkuteos Delirium, 2011. Suom. Marja Helanen-Ahtola. Wsoy 2011.
Delirium lähtee tarinana hitaammin nousuun, koska Oliver ei ole onnistunut luomaan kertojan ääntä, joka olisi erityisesti tarinan alkuosassa uskottava. Deliriumin päähenkilö ja minä-kertoja on 17-vuotias Lena, joten häntä voi kertojana verrata hyvin Ally Condien 17-vuotiaaseen Cassiaan ja Suzanne Collinsin 16-vuotiaaseen Katnikseen; erot kirjailijoiden luomusten välillä näkyvät.
Collins on rakentanut Katniss -kertojastaan eheän paketin. Katniss kertoo menneistä ja ajankohtaisista tapahtumista luontevasti, oman rohkean persoonansa valossa todentuntuisesti. Hän kertoo tunteistaan, toiveistaan, peloistaan, epäröinnistään samalla uskottavuudella kuin yhteiskunnasta, jossa hän elää. Cassia puolestaan on uskottava Condien valitseman kerronnan runollisen tyylilajin vuoksi ja siksi, että Condie menee tarpeeksi nopeasti itse asiaan, kahden pojan dilemmaan ja sitä kautta uskottavaan epäilyyn. Isoisän kuolema ja hänen lahjaksi jättämänsä runot - Dylan Thomasin ja Alfred Tennysonin - edellisen säkeet "Älä nukahda siihen hyvään yöhön sovinnolla.- - -he eivät kulje siihen hyvään yöhön sovinnolla" antaa Cassian epäilylle ja kapinalle tukea ja voimme uskoa sisäiseen muutokseen.
Mikä Deliriumin Lenan kertomuksessa häiritsee lukunautintoa? Aivan nuorta lukijaa tuskin mikään, koska median naiskuva ja pinnalliset "styylataan ja petetään" -tarinat, julkkisten romanssit ja erot, uusperhedraamat yms. ovat hänelle tuttuja lapsesta asti ja siten Oliverin tulevaisuusvision kapea-alaisuus, rakkauden diagnosointi mielenhäiriöksi ja mielisairaudeksi, on vain ilmaus monen iskelmänkin ajatuksista. Koska rakkaus ja seksuaalisuus ovat laajoja, koko ihmisen persoonallisuuteen ja biologiaan liittyviä ilmiöitä, Oliver olisi voinut erottua paremmin hömppätaustasta ottamalla Collinsin ja Condien tapaan dystopiaansa mukaan enemmän muitakin totalitarismin ilmenemismuotoja kuin rakkauselämään puuttumisen. Ongelmaa ei oikeastaan olisikaan jos Oliver ei kuorruttaisi tarinaa lukujen alussa olevilla lainauksilla. Tai - jos lainaukset olisivat todellisista kirjoista - aineistoa olisi suunnattomasti - lopputulos voisi olla hieno. Nyt anti jää lapselliseksi. Emmehän kuitenkaan ole Tylypahkassa.
Well, well, Oliverinkin tarina alkaa onneksi tiivistyä kirjan ensimmäisen kolmanneksen jälkeen ja latautuu odotuksilla. Mikä Deliriumissa muuttaa tapahtumien suunnan? Rakastuminen tietysti. Lena kohtaa Alexin, joka on säästynyt aivoleikkaukselta ja omaa siten normaalit tunteet, vaistot ja vietit - kuten Lenakin. Mikään ei voi estää rakkautta. Rakkaus on henkilökohtainen vallankumous; Oliverin tarinassa myös hengenvaarallista yhteiskunnallista kapinaa. Herääminen rakkauteen, ensimmäinen suhde, kielletyksi koettu rakkaus jne. askarruttavat "vapaissakin" maissa eläviä nuoria, joten Delirium saa kyllä lukijoita, vaikka kaikki ei olisikaan ihan tyylipuhdasta kirjallisessa mielessä!
Seuraavissa osissa saamme seurata Lenan ja Alexin uusia huimia seikkailuja!? No tietenkin Alex selviytyy, vaikka trilogian ensimmäinen osa päättyy kutkuttavasti epävarmuuteen. Ensimmäisen osan tapahtumajana on noin kolmen kuukauden pituinen. Tarinan alussa Lenalla on 95 päivää aivoleikkaukseen, mutta sitä päätetään hieman aikaistaa!
EDIT Kritiikistä huolimatta suosittelen kirjan lukemista! Se on puutteistaan huolimatta kiehtova, jännittävä ja liikuttava kirja!
http://www.laurenoliverbooks.com/
sekä Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Routasisaruksista. Jälkimmäinen on taas dystopia; tällä kertaa kehitys on mennyt "taaksepäin" eli eletään osin muinaisuutta muistuttavissa oloissa, joskin tiettyjä nykyajan ilmiöitä on mukana vahvasti, esim. tällä hetkellä kohdunvuokraus-nimellä kulkeva ilmiö laajennettuna yms. Lisääntyminen on säädeltyä ja kontrolloitua, perhesuhteet uudelleen järjestetyt ja omista biologisista vanhemmistaan tai edes synnyttäjästään ei saa tietoja ehkä koskaan. Eli taas mennään tulevaan seksuaalisuus edellä, kuinkas muutenkaan. Routasisarukset saattaa maistua paremmin menneisiin aikoihin sepitettyjen fantasia-tarinoiden lukijoille kuin scifin ystäville, mutta lukemallahan se selviää, pureeko tarina. Tältä tekijäparilta on useita muitakin nuortenkirjoja, aina hieman kokeellisia. Esim. Saga (tosi-tv-aihe jo 2003), Devoted souls - peliromaani (2007) ja Peilikuvarakkaus (2005), joka oli punottu kahdesta eri aikaan (1965 ja 2005) sijoitetusta, toisiinsa kietoutuvasta tyttöjen ystävyys ja ensirakkaus -tarinasta.
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti