Kat Falls, Veden alla
Suom. Arja Gothoni. Tammi 2011. Englanninkielinen alkuteos Dark Life.
Mukavaa saada kertoa uudesta omaperäisestä nuorten scifi-kirjasta, koska niitä ei liiemmälti ilmesty. Mukavaa myös se, että kyseessä on sarja, johon on jo syksyllä saatavissa toisenkin osan suomennos. Kirjaa voi scifin harrastajan lisäksi suositella myös jännityskirjoista pitävälle, koska kirja on hyvin action-painotteinen, toiminnallisuuden kuvaukseen tukeutuva ja kuvallisuutta korostava. Kirjoittaja Kat Falls on toiminut vuosia käsikirjoittamisen opettajana Northwesternin yliopistossa. Hän on tehnyt myös Disney Studiolle käsikirjoitustyötä. Kirjan kaunokirjallista ilmaisua ei voi ylistää, mutta siinä on muita ulottuvuuksi, joiden kautta vähemmän lukevatkin jaksavat lukea kirjan.
Päähenkilö on 16-vuotias poika nimeltään Ty. Hänellä on 9-vuotias pikkusisko Zoe sekä äiti ja isä. Kirjan tapahtumat alkavat kehkeytyä, kun Ty törmää meren pohjaan vajonneessa sukellusveneessä suunnilleen itsensä ikäiseen tyttöön, Gemmaan. Gemma on tullut etsimään aikuisikäistä veljeään Richard Straidia. Koska sisarukset ovat orpoja, Gemma tarvitsee omaisen allekirjoittaman holhouslomakkeen, jotta ei joudu kasvatuslaitokseen, jossa lapsilla ei ole mitään turvaa. Isoveli on sen jo kokenut. Yrittäessään luoda Gemmalle vanhempien kuoltua edes hiukan normaalia lapsuutta, Richard joutui rikkomaan joitakin sääntöjä (voit lukea ne kirjasta), leimautuu hankalaksi ja joutuu kasvatuslaitokseen, josta hänet siirretään merenalaiseksi koekaniiniksi (millaisten kokeiden, se selviää kun luet kirjan), ja karattuaan hän liittyy...(mihin joukkoon, sekin selviää, kun luet kirjan).
Kirjan tapahtumat sijoittuvat kuviteltuun tulevaisuuteen, ekokatastrofin jälkeiseen aikaan, jolloin maata on vain vähän asuttavaksi, merta sen sijaan paljon, joten ihmiset ovat rakentaneet kelluvia siirtokuntia mereen ts. meren pinnan alle. Miksi ei meren pinnalle kellumaan? Sekin selviää lukemalla.
Tyn ja Zoen vanhemmat kuuluivat tutkijaryhmään, jotka rakensivat ensimmäisen tilan; isä suunnitteli talot ja äiti erikoistui vesiviljelyyn. Pinnanaliset ja pinnanyliset ihmiset eivät ole enää paljon tekemisissä toistensa kanssa (tosin ensinmainitut tuottavat jälkimmäisille ravinnon), joten Gemman ensimmäisiä uteliaisuuden kohteita hänen tavatessaan Tyn, on mm. paineen ja bioluminoivan kalan syömisen aiheuttamat muutokset ihmisissä. Jotta lukijalle jää omat nautintonsa, en erittele scifi-ominaisuuksia enempää. Aika hyvin rakennettu maailma, jonka tueksi on tuotettu uskottavan tuntuista veteen, mereen ja merenelämään ja -eliöihin liittyvää sanailua, sanontoja ja sanastoa. Kirjaa voi suositella meren eläimistä kiinnostuneelle - niitä kirjassa esiintyy vampyyritursaista delfiineihin.
Tulevaisuuden maailmassa nuoren mahdollisuudet, erityisesti "yhteisön holhotin" eli orvon tai hylätyn lapsen mahdollisuudet, ovat kolkot. Näiltä osin mieleen tulee Eoin Colferin niinikään lähitulevaisuuteen sijoittuvan Supernaturalistin ja sen Satelliittikaupungin koulukodin "huoltajarajoitteiset" lapset, joilla heilläkään ei ole tulevaisuutta tiedossa koe-eläinkauden jälkeen. (Cosmolla, päähenkilöpojalla on kyky nähdä parasiitteja; Tyllä on kyky...). Gemma-niminen tyttö tuo puolestaan mieleen Ilkka Remeksen nuorten jännityskirjan Musta kobra. Vaikka Veden alla poikkeaa merenalaisine erikoisuuksineen molemmista edellämainituista, sitä yhdistää ensinmainittuun scifiys, jälkimmäiseen jännitys ja Gemma-nimi, ei muu. Veden alla on kompakti kuviteltu maailma; Musta kobra, kuten muutkin Remeksen kirjat, kuvaavat nykyhetkeen sijoittuvia, mielikuvituksellisia, mutta mahdollisuuksien rajoissa jo nyt olevia tapahtumia.
Maailmassa on miljoonia aids-, sota- ja huumeorpoja, katulapsia ja muuten hylättyjä, myytyjä ja huostaanotettuja lapsia. Kun nuoret lukevat kuvausta ei-toivottavasta tulevaisuudesta (dystopia), heissä voi parhaimmillaan herätä halu vaikuttaa asioiden kulkuun, kenties halu osallistua tekemään parempaa huomista. Nuori lukija voi myös syystä havaita olevansa itse etuoikeutettu, kun on siinä asemassa, että voi lukea tarinaa ja ymmärtää sen. Valtavasti asioita on onnekkaasti kohdallaan, kun näin voi tapahtua. Veden alla onnistuu luomaan vauhdikkuuden keskellä toiveikkuutta, joka syntyy ystävyys- ja kiintymyssuhteista, joita vaalitaan ja arvostetaan.
Toistuvat väkivaltaa sisältävät yhteenotot ovat vähän pitkästyttäviä ja heijastelevat sitä, minkä arvellaan kiinnostavan erityisesti toimintaelokuvia ja tietokonepelejä kuluttavia poikalukijoita, mutta tarinoinnissa on niin paljon muitakin aineksia, että ei voida puhua elokuva-, saati pelikäsikirjoituksesta vaan romaanista. (Samantapaista, tosin ei pelinomaista eikä väkivaltaistakaan vaan lähinnä luonnosmaista käsikirjoitustyyliä oli havaittavissa aikoinaan Seita Parkkolan Viimassa. Selvä romaani sekin kuitenkin on.)
Mikähän sana alkuteoksessa on Paisumuksesta puhuttaessa, täytyy katsoa. Jonkinlainen Vedenpaisumushan tarinan maailmassa on tapahtunut jokin aika sitten. Maailma oli ollut 52 vuotta hätätilalain alainen jne. Alla Amazon.comin mainosvideopätkä englanninkielisestä kirjasta. Suomeksi tai englanniksi, kannattaa lukea! Tosin näyttää siltä, ettei Dark Life ole ehtinyt vielä HelMet- kirjastoihin. Kirja ilmestyi viime vuonna. Tulossa on.
Vielä: Unohtui mainita, että maantieteellisesti tapahtumat sijoittuvat nykyisen USA:n itärannikon kohdalle, joten meren pohjasta saattaisi löytyä vaikkapa Vapauden patsas - sitä Ty tarinan alussa miettiikin.
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti