maanantai 9. toukokuuta 2011

Kelly, Jacqueline: Luonnonlapsi Calpurnia Tate


Jacqueline Kelly
Luonnonlapsi Calpurnia Tate
Karisto 2011. Suom. Terhi Kinnarinen. Alkuteos The Evolution of Calpurnia Tate.

Tässäpä hauska ja erikoinen kirja! Kun Veden alla kurkotti lähitulevaisuuteen, Luonnonlapsi kertoo meille vähän yli sadan vuoden takaisesta maailmasta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1899, tarkemmin sanottuna tuon vuoden kesään, syksyyn, kiitospäivän- ja joulunaikaan sekä Uuden Vuoden aattoon. Kirjan lyhyt viimeinen luku kertoo vuoden 1900 ensimmäisen päivän aamusta.

Päähenkilö on alussa 11-vuotias ja täyttää lokakuussa 12 vuotta. Lokakuussa on hänen kolmen veljensäkin syntymäpäivät. Niin, Calpurnialla on itse asiassa kolme isoa veljeä ja kolme pikkuveljeä, äiti, isä ja vaari. Juuri vaarin kanssa Calpurnia ystävystyy helteisen kesän aikana. Käy nimittäin niin, että kun lämpötila kipuaa 40 Celsius-asteen tietämiin, ihmiset lepäävät mieluiten sisätilojen viileydessä vapaa-aikanaan ja iltaisin ja Calpurnialla on tilaisuus pujahtaa läheisen joen rantaan, pulikoida vedessä ja tehdä samalla luontohavaintoja, joita hän rakastaa. Calpurnia rakastaa tutkia luontoa. Alkuteoksen The Evolution –alku viittaa paitsi Calpurnian omaan kehitykseen persoonana, myös Charles Darwinin evoluutioteoriaan.

Aivan kirjan alussa Calpurnia lähtee kysymään Darwinin Lajien synty -kirjaa kirjastosta. Kannattaa lukea, miten kävi! No, vaarilla oli se kirja. Juuri tuosta kirjasta on otettu Luonnonlapsi-kirjan jokaisen luvun alkuun katkelma ikään kuin luvun motoksi. Varsin hienosti rakennettu kokonaisuus, joka toimii.

Paljastamatta kaikkia ajankuvaan ja juonenkulkuun liittyviä hauskuuksia ja hienouksia voi todeta , että Calpurnia on erilainen ja eri asioista kiinnostunut kuin tuona aikana tytön oletettiin olevan. Hän ei loista käsitöissä eikä ruuanlaitossa, vaan hänellä ”Silmukat putoilivat puikoilta kuin itsekseen ja ilmestyivät myöhemmin takaisin täysin mielivaltaisesti, minkä vuoksi neulomani pitkä, raidallinen huivi oli muhkurainen kuin kaniinin niellyt pyton.” (Mts. 232-233) ja omenapiirakan taikinakaan ei onnistunut yrityksistä huolimatta. Mutta kasveihin ja hyönteisiin liittyvät havainnot ja tutkimukset onnistuivat paljon paremmin. Kirjassa on minä-kertojana Calpurnia.

Calpurnia käy koulua tavalliseen tapaan, kuten veljensäkin, mutta koulusta ei kerrota paljoa. Calpurnian tärkein tieteellisen ajattelun opettaja on vaari. Pianotunnit kuuluvat myös Calpurnian elämään ja ne harmittavat häntä usein, mutta musiikin ystävänä vaari saa soittotunnit tuntumaan asiaankuuluvilta ja musiikilla on perheessä oma sijansa. Mikä sitten on Calpurnian The Evolution? Tietenkin kasvu ja kehitys sinänsä. Tuossa iässähän tyttö alkaa yleensäkin kukoistaa älyllisesti. Calpurnian on kuitenkin kyettävä tekemään isoja itsenäisiä ratkaisuja päästäkseen sinne asti, minne hän tähtää. Viimeinen luku saa meidät uskomaan, että hän lähtee unelmiaan kohti.

Kirjailija kertoo saaneensa idean kirjaan 140 vuotta vanhassa San Marcos joen rannalla sijaitsevassa maalaistalossaan eräänä helteisenä päivänä, jolloin hän mietti, miten naiset sata vuotta sitten selvisivät sellaisista päivistä ilman nykytekniikkaa. Talo on ollut Kellyllä vasta muutaman vuoden, joten kirja valmistui varsin nopeasti.

Jacqueline Kelly syntyi Uudessa-Seelannissa mutta perhe muutti Länsi-Kanadan rannikolle Vancouverinsaarelle hänen ollessaan pieni lapsi. Kanadasta perhe muutti Texasiin. Siellä Kelly kirjoitti ylioppilaaksi ja aloitti opinnot El Pason yliopistossa. Sittemmin hän on suorittanut tutkinnon lääketieteessä (The University of Texas Medical Branch at Galveston) ja lakitieteessä (Austonin yliopistossa). Hänen aviomiehensä on tähtitieteilijä.  Lapsuuden mielikirjakseen Kelly mainitsee Kenneth Grahamen Kaislikossa suhisee -kirjan. Luonnonlapsi Calpurnea Taten joenvarsikuvauksissa sen uskoo.

Kuvaamansa ajankohdan vuoksi Luonnonlapsi -kirjassa voi havaita yksityiskohtia, jotka muistuttavat Kanadan tunnetuimman lastenkirjailijan, Lucy Maud Montgomerynkin kirjoista, vaikkakin Montgomeryn kirjoissa eletään Kanadan itärannikolla Prinssi Edwardin saarella - mm. humoristinen uskonnollisten ryhmien vertailu ja luonnonilmiöiden havainnointi.  Montgomeryllä luontohavainnot ovat esteettisiä mutta Kellyllä luonnontieteellisiä. Calpurnian vanhemmat kuuluvat metodisteihin; baptistit menettelevät heidän mielestään, mutta vapaaseurakuntalaiset eivät. Montgomeryllä puolestaan presbyteerit ja metodistit ovat hupaisasti vastakkain. Myös etymologiset nimipohdinnat ja Calpurnian tulevaisuuden haaveet muistuttavat Montgomeryn tyttösankareista.

Lopuksi tekniikasta ja keksinnöistä kiinnostuneelle: kirjassa mainitaan kaksi laitetta, jotka päähenkilö ja kyläläiset näkevät ensi kertaa, mutta jotka alkavat pian yleistyä, toinen nopeammin kuin toinen, hinnasta johtuen, sekä eräs mainostettu nautintoaine, jota maistetaan ensi kertaa. (Viskiäkin kirjassa tislataan mutta se ei ole uusi tuote.)

Mainio kirja! Kirjaa ei näyttäisi olevan vielä englanniksi HelMet-kirjastossa? Alakerran kaupassako sen sitten olen nähnyt englanniksi?

Alla pari linkkiä Jacqueline Kellyyn liittyen. Ylemmässä ihana kuvitus, alemmassa mm. kirjailijan haastattelu.




Adalmiina

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Falls, Kat: Veden alla


Kat Falls, Veden alla

Suom. Arja Gothoni. Tammi 2011. Englanninkielinen alkuteos Dark Life.

Mukavaa saada kertoa uudesta omaperäisestä nuorten scifi-kirjasta, koska niitä ei liiemmälti ilmesty. Mukavaa myös se, että kyseessä on sarja, johon on jo syksyllä saatavissa toisenkin osan suomennos. Kirjaa voi scifin harrastajan lisäksi suositella myös jännityskirjoista pitävälle, koska kirja on hyvin action-painotteinen, toiminnallisuuden kuvaukseen tukeutuva ja kuvallisuutta korostava. Kirjoittaja Kat Falls on toiminut vuosia käsikirjoittamisen opettajana Northwesternin yliopistossa. Hän on tehnyt myös Disney Studiolle käsikirjoitustyötä. Kirjan kaunokirjallista ilmaisua ei voi ylistää, mutta siinä on muita ulottuvuuksi, joiden kautta vähemmän lukevatkin jaksavat lukea kirjan.

Päähenkilö on 16-vuotias poika nimeltään Ty. Hänellä on 9-vuotias pikkusisko Zoe sekä äiti ja isä. Kirjan tapahtumat alkavat kehkeytyä, kun Ty törmää meren pohjaan vajonneessa sukellusveneessä suunnilleen itsensä ikäiseen tyttöön, Gemmaan. Gemma on tullut etsimään aikuisikäistä veljeään Richard Straidia. Koska sisarukset ovat orpoja, Gemma tarvitsee omaisen allekirjoittaman holhouslomakkeen, jotta ei joudu kasvatuslaitokseen, jossa lapsilla ei ole mitään turvaa. Isoveli on sen jo kokenut. Yrittäessään luoda Gemmalle vanhempien kuoltua edes hiukan normaalia lapsuutta, Richard joutui rikkomaan joitakin sääntöjä (voit lukea ne kirjasta), leimautuu hankalaksi ja joutuu kasvatuslaitokseen, josta hänet siirretään merenalaiseksi koekaniiniksi (millaisten kokeiden, se selviää kun luet kirjan), ja  karattuaan hän liittyy...(mihin joukkoon, sekin selviää, kun luet kirjan).

Kirjan tapahtumat sijoittuvat kuviteltuun tulevaisuuteen, ekokatastrofin jälkeiseen aikaan, jolloin maata on vain vähän asuttavaksi, merta sen sijaan paljon, joten ihmiset ovat rakentaneet kelluvia siirtokuntia mereen ts. meren pinnan alle. Miksi ei meren pinnalle kellumaan? Sekin selviää lukemalla.

Tyn ja Zoen vanhemmat kuuluivat tutkijaryhmään, jotka rakensivat ensimmäisen tilan; isä suunnitteli talot ja äiti erikoistui vesiviljelyyn. Pinnanaliset ja pinnanyliset ihmiset eivät ole enää paljon tekemisissä toistensa kanssa (tosin ensinmainitut tuottavat jälkimmäisille ravinnon), joten Gemman ensimmäisiä uteliaisuuden kohteita hänen tavatessaan Tyn, on mm. paineen ja bioluminoivan kalan syömisen aiheuttamat muutokset ihmisissä. Jotta lukijalle jää omat nautintonsa, en erittele scifi-ominaisuuksia enempää. Aika hyvin rakennettu maailma, jonka tueksi on tuotettu uskottavan tuntuista veteen, mereen ja merenelämään ja -eliöihin liittyvää sanailua, sanontoja ja sanastoa. Kirjaa voi suositella meren eläimistä kiinnostuneelle - niitä kirjassa esiintyy vampyyritursaista delfiineihin.

Tulevaisuuden maailmassa nuoren mahdollisuudet, erityisesti "yhteisön holhotin" eli orvon tai hylätyn lapsen mahdollisuudet, ovat kolkot. Näiltä osin mieleen tulee Eoin Colferin niinikään lähitulevaisuuteen sijoittuvan Supernaturalistin ja sen Satelliittikaupungin koulukodin "huoltajarajoitteiset" lapset, joilla heilläkään ei ole tulevaisuutta tiedossa koe-eläinkauden jälkeen. (Cosmolla, päähenkilöpojalla on kyky nähdä parasiitteja; Tyllä on kyky...). Gemma-niminen tyttö tuo puolestaan mieleen Ilkka Remeksen nuorten jännityskirjan Musta kobra. Vaikka Veden alla poikkeaa merenalaisine erikoisuuksineen molemmista edellämainituista, sitä yhdistää ensinmainittuun scifiys, jälkimmäiseen jännitys ja Gemma-nimi, ei muu. Veden alla on kompakti kuviteltu maailma; Musta kobra, kuten muutkin Remeksen kirjat, kuvaavat nykyhetkeen sijoittuvia, mielikuvituksellisia, mutta mahdollisuuksien rajoissa jo nyt olevia tapahtumia.

Maailmassa on miljoonia aids-, sota- ja huumeorpoja, katulapsia ja muuten hylättyjä, myytyjä ja huostaanotettuja lapsia. Kun nuoret lukevat kuvausta ei-toivottavasta tulevaisuudesta (dystopia), heissä voi parhaimmillaan herätä halu vaikuttaa asioiden kulkuun, kenties halu osallistua tekemään parempaa huomista. Nuori lukija voi myös syystä havaita olevansa itse etuoikeutettu, kun on siinä asemassa, että voi lukea tarinaa ja ymmärtää sen. Valtavasti asioita on onnekkaasti kohdallaan, kun näin voi tapahtua. Veden alla onnistuu luomaan vauhdikkuuden keskellä toiveikkuutta, joka syntyy ystävyys- ja kiintymyssuhteista, joita vaalitaan ja arvostetaan.

Toistuvat väkivaltaa sisältävät yhteenotot ovat vähän pitkästyttäviä ja heijastelevat sitä, minkä arvellaan kiinnostavan erityisesti  toimintaelokuvia ja tietokonepelejä kuluttavia poikalukijoita, mutta tarinoinnissa on niin paljon muitakin aineksia, että ei voida puhua elokuva-, saati pelikäsikirjoituksesta vaan romaanista.  (Samantapaista, tosin ei pelinomaista eikä väkivaltaistakaan vaan lähinnä luonnosmaista käsikirjoitustyyliä oli havaittavissa aikoinaan Seita Parkkolan Viimassa. Selvä romaani sekin kuitenkin on.)

Mikähän sana alkuteoksessa on Paisumuksesta puhuttaessa, täytyy katsoa. Jonkinlainen Vedenpaisumushan tarinan maailmassa on tapahtunut jokin aika sitten. Maailma oli ollut 52 vuotta hätätilalain alainen jne. Alla Amazon.comin mainosvideopätkä englanninkielisestä kirjasta. Suomeksi tai englanniksi, kannattaa lukea! Tosin näyttää siltä, ettei Dark Life ole ehtinyt vielä HelMet- kirjastoihin. Kirja ilmestyi viime vuonna. Tulossa on.

Vielä: Unohtui mainita, että maantieteellisesti tapahtumat sijoittuvat nykyisen USA:n itärannikon kohdalle, joten meren pohjasta saattaisi löytyä vaikkapa Vapauden patsas - sitä Ty tarinan alussa miettiikin.

Adalmiina

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Ilo lukea kirjastossa


Espoossa vietetään tällä viikolla perinteistä Ilo lukea -viikkoa.
Tänään Ilo lukea oli Kirjasto Omenassa.
Kielinä on tänä vuonna albania, japani, puola, somali, venäjä ja viro.
Seuraavassa muutama välähdys kunkin kielen ja kulttuurin pöydästä.



Yllä olevat kaksi kuvaa venäläisestä pöydästä. Kiitos Irina!


Somalia ja soittimet; oikeanpuolinen on tuulisoitin. Ali kertoi, miten oli kaupunkilaispoikana ollut lomalla maalla ja nukkunut ulkona. Ali on kääntänyt Miinaa ja Manua somaliksi.



Edita esitteli puolankielisiä kirjoja ja opetti vähän puolaa lapsille.




Ryoko kertoi Japanista, japanin kirjainmerkeistä jne. Hän kirjoitti lasten nimet mustalla tussilla  pienille valkoisille papereille japanilaisin kirjainmerkein.


Katrin luki vironkielistä kirjaa. Sukulaiskielessä on tutulta kuulostavia sanoja. Mitahän ema tarkoittaa?



Albaniankielinen pöytä.  Alakuvassa Myrvet lausuu albaniaksi tervehdyksiä ja viikonpäiviä ja lapset perässä.


Kiitos kaikille!

Ilo lukea -viikko on kerran vuodessa mutta toisaalta joka päivä on ilo lukea!

(Seuraavaksi kerron jotakin Kat Fallsin Veden alla -kirjasta ja vaikkapa Jacqueline Kellyn Luonnonlapsi Calpurnia Tatesta. Anteeksi että bloggari on taas huidellut muualla.)

Adalmiina