sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Kanto, Anneli; Kanto, Antti; Sointu, Markku: Tehtävä Maassa














Anneli Kannon, Antti Kannon ja Markku Soinnun Tehtävä Maassa, Gummerus 2010, on ulkoasultaan raikas ja erilainen ilmestys. En saa tähän nyt isompaa kuvaa värien kärsimättä. Kansi on hyvä siksikin, että se kiteyttää mainiosti kirjan maailman, ainakin suuren osan siitä.

Olisi mukavaa jos kannen suunnittelija mainittaisiin aina kirjan muiden julkaisutietojen ohella itse kirjassa, mutta niin ei usein ole, ei tässäkään kirjassa. HelMet-kirjaston viivakoodin paikka osuu usein takakanteen sijoitetun tiedon päälle. Ilmeisesti niin on tässäkin kirjassa. Gummeruksen sivulta suunnittelija kuitenkin selviää: Sanna-Reeta Meilahti, graafinen suunnittelija, joka on monen muunkin Gummeruksen kirjankannen takana.

Tehtävä Maassa on omaperäinen ja hauska nuortenkirja, jota voi iloisesti suositella luettavaksi. Siinä on aineksia niin matematiikkaan hurahtaneille, scifi-kirjoista kiinnostuneille kuin niille, jotka haluavat kirjoihin edes vähän ihastumisia, romanttisia suhteita tai peräti hullaantunutta rakkautta. Huumorilla.

Idea matematiikka-aiheisesta nuorten kirjasta tuli alunperin matematiikan lehtori Markku Soinnulta, joka sai mukaansa tilastotieteen tohtori Antti Kannon ja sitten tämän kirjailija-käsikirjoittaja -sisaren Anneli Kannon, joka on kirjoittanut aiemminkin nuorille (esim. Futis-tyttö -sarja).

Matematia on pieni tiedeplaneetta, jolla asustaa matematiikalle omistautuneita henkistyneitä olentoja. Kirjan alussa, noin viidenneksessä kirjasta, ollaan Matematiassa ja loppukirja kuvaa kahden, lopulta kolmen Matematiasta Maahan matkustaneen nuoren matemaatikkokisällin edesottamuksia koulussa. Kisällit ovat  Inspiratius, Fractalia ja Hackeria;  poika ja kaksi tyttöä.

Tapahatumaympäristö Maassa on  koulu ja sen lähiympäristössä pari paikkaa, joissa koululaiset käyvät. Koulun ulkopuolista elämää, perheitä tai nuorten matematialaisten koulupäivän jälkeistä elämää ei kuvata lainkaan. Se tekee kirjan maailmasta hieman litteän. Vaatisi melkoista maailmojen sepitystä, jotta tuloksena olisi vähän täyteläisempi yhteensopivuus. Kommunikaatiomadonreikä Matematian ja Maan välillä juomaautomaatissa menee, mutta koneesta pudonneiden kolikoiden kerääminen hyllylle unohtuneeseen neulemyssyyn ja paperiset viestit eivät oikein uppoa ...normi fantasian lukija ohittaa tällaiset ehkä sujuvasti, mutta scifin ystävä jää kaipailemaan yksityiskohtia.

Tehtävä Maassa muistuttaa kommelluksineen aikuista lukijaa hauskasti Shakespearen Kesäyön unelman sekoiluista, mutta nuorelle lukijalle voisi heittää vertailukohdaksi vaikkapa Rowlingin Tylypahkan ja sen opettaja- ja oppilaskunnan kokoontumiset ja oppitunnit (Matematian kokoukset sekä siirtymät Matematiasta Maahan); Diana Wynne-Jonesin Liikkuvan linnan tai jopa Meyerin Twilight-sarjan metamorfoosien, tunteiden ja valintatilanteiden osalta.

Mutta tämän Tehtävä Maassa -kirjan omalaatuisuus ja hienous syntyy kuitenkin matematiikan osuudesta tarinassa.

Kirjassa on kolmenlaista tekstiä: itse tarina normaalifontilla, yksityiskohtaiset matemaattiset ongelmanratkaisut TÄLLAISELLA FONTILLA ja lisäksi on tietoiskuruutuja siellä täällä. Tietoiskuruuduissa kerrotaan perusfaktoja mm. Newtonista, Pythagoraasta, Arkhimedeestä, Descarteesta, Gaussista ja Einsteinista ts. lähinnä heidän matematiikkaan tuomistaan uusista ajatuksista, oivalluksista ja tulkinnoista. Lisäksi tietoruuduissa selitetään monia matemaattisia käsitteitä algebran, geometrian ja analyysin määritelmistä piin ja imaginaariyksikkö i:n kuvaamisiin. Esimerkiksi alkulukuja käsittelevä kohta on puolestaan tuolla lihavoitetulla fontilla, koska se liittyy elimellisesti tarinaan.

Kirjassa on huumoria, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja Maan koulunuorison kuvaus on hupaisaa. Kirjasta saa hyviä ääneenluettavia katkelmia. Fractalian yritys tunnistaa Inspiratius on mainiosti kuvattu. Fractalia itse on hauska ja sympaattinen tyyppi. Sellainen Hermionen ja Bellan sekoitus, tiedättehän.  Moni muukin henkilö on kiinnostava. Kirjassa nousee matematiikan ohella keskiöön nuorten ryhmäkäyttäytymiseen, kuluttamiseen ja sukupuolirooleihin liittyvät ilmiöt. Niitä ei käsitellä ryppyotsaisesti vaan reippaalla huumorilla. Niitä kyseenalaistetaan mukavasti. Myönteinen ilmapiiri ja tervejärkinen tyttösankari saavat pisteitä.

Pari randomia lainausta kirjasta:

"Pojista lähti enemmän ääntä. He huusivat toisilleen:
- Kato, äijä!
Tähän tervehdykseen näytti olevan kohteliasta vastata:
- Mitä homo?" (Mts. 56)

Lyhyyden vuoksi tämä, vaikka herkullisempiakin toteamusrepliikkejä Fractalialla on:

"Miten epä-älyllistä- Mitä tekemistä vaihdon välineellä eli rahalla on henkilön arvon ja hyödyllisyyden kanssa? Miten vanhempien rahat mittaavat nuoren sosiaalisia kykyjä? Ollaanko täällä tosiaan tällä tasolla? Nuoret samaistavat itsensäkin rahaan?" (Mts.88)

Ja sitten matematiikkaan ja tieteelliseen asenteeseen liittyvää kauneutta:

"- Tieteellistä iltaa, hän toivotti.
 - Mitä onnistuneinta iltaa sinullekin, Geometrica vastasi, mutta ei malttanut olla vielä kysymättä:
- Transformaticus...kun pohdit matemaattista ongelmaa, miten sinä lähestyt sitä? Minun kohdallani on luonnollista, että näen mielessäni kuvia ja kuvioita, mutta entä sinä?
Transformaticuksen symmetrisenkauniille kasvoille ilmestyi yllättäen kaunis hymy.
- Kuva on ensimmäinen, hän sanoi. - Ensimmäinen aavistus on näky, jota kohti lähden pyrkimään. Näen kauniita kuvia täynnä eleganssia. Vaistolla on tieteen kanssa hämmästyttävän paljon tekemistä, toisin kuin luulisi. ---(Mts 88)

 Enempää en kirjasta kerro, jotta lukemisen ilo jää sille, joka kirjaan tarttuu.

Toivon kovasti, että kirjoittajakolmikko tekee tähän mainioon kirjaan jatko-osan. Ehkä he jo tekevätkin sitä? Tästä aiheesta tulisi kaunis trilogia. Kisällithän saivat puoli vuotta jatkoaikaa tehtävän suorittamiseen, joten vaikka mitä ehtisi vielä Maassa tapahtua. Ja matematiikan hienouksia saataisiin ihastumisien ja valloitusten avulla hieman avattua pinttyneimmällekin numerokammoiselle?

Suosittelen tätä kirjaa!
Adalmiina