Tunnetko jo Joann Sfarin töitä? Tunnistatko hänen tyylinsä? Entä oletko lukenut Antoine de Saint- Exuperyn romaanin Pikku prinssi?
Molempiin kannattaa tutustua jos ne eivät ole vielä osuneet kohdalle.
Seuraavassa kolme kansikuvaa. Ensimmäinen on tuon alkuperäisen romaanin; ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1951, suomentaja Irma Packalen; kirjastoissa nykyään puolisen tusinaa eri painosta kirjasta, koska klassikosta otetaan aika ajoin uusia painoksia (alkuperäisteos ilm. vuonna 1944). Toinen kansi on kirjasta, jossa samainen romaani täydennettynä, eli siinä on mukana osio, jossa kirjailijaa ja kirjan syntyhistoriaa valotetaan; WSOY, 2006, lisäysosan suom. Pirkko Biström. Kolmas on sitten tämä Sfarin tapaus, WSOY, 2009; suom. Saara Pääkkönen, joka on suomennoksessa käyttänyt hyväkseen Irma Packalenin romaanisuomennosta.
Pikku prinssi on kirja, josta on kirjoitettu metrikaupalla kirjoja ja tutkimuksia ja hyvin usein keskusteluissa se jakaa ihmisten mielipiteitä. Joillekin se on yksi rakkaimmista kirjoista, joillekin se ei koskaan avaudu ja se harmittaa heitä; jotkut sanovat romaanin olevan ihan puppua. Muodosta oma mielipiteesi. On huomattavissa että ikä tuo tämän kirjan tulkintaan uusia vivahteita. Sen voi silti hyvin lukea jo lapsena!
Entäs tämä Joann Sfar? Hän on ranskalainen sarjakuvapiirtäjä. Hänen aiempia suomennettuja töitään ovat mm. lapsillekin sopiva Pikku vampyyri menee kouluun, Arktinen banaani, 2004 ja aikuisille ja nuorille aikuisille avautuva Rabbin katti -sarja (kolme ensimmäistä albumia julkaistu yhteisniteenäkin, Egmont kustannus, 2006).
Ainakin englanniksi jo kirjastoistakin saatava ratkiriemukas ja upeasti piirretty Sardine in Outer Space -sarja (kirjoittajana Emmanuelle Guibert) odottaa vielä suomentamista. Sitä voi moni koululainenkin aika sujuvasti lukea kyllä englanniksikin. Sfarin leikillisyys ja mielikuvitusrikkaus hahmojen ja pienten yksityiskohtien luomisessa tekee sarjasta, sarjan jokaisesta albumista, taideteoksen.
Joann Sfarin sarjakuva Pikku prinssi on omaperäinen tulkinta vanhasta ikinuoresta klassikosta. Sen kuvitus on sikälikin kiinnostava, että tiedetään Hayao Miyazakin, jonka töitä edellä esiteltiin, olleen vaikuttuneen Pikku prinssistä. Sfarin lentokoneessa, maisemissa - vaikka maisemat eroavatkin kuussa ja maassa luonnollisesti toisistaan - voi puolestaan nähdä, jos haluaa, etenkin yöajan maastossa samaa salaperäisyyttä kuin Miyazakin joissakin yökuvissa. Muutenhan tyylit ovat aivan omanlaisensa näillä herroilla.
Pitemmittä puheitta - hyviä tutustumisia! Kansikuvat saavat puhua puolestaan.
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti