sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Kujanpää, Mari: Minä ja Muro (kuvittanut Aino-Maija Metsola)


Minä ja Muro -kirjan päähenkilö ja minä-kertoja on 9-vuotias Lauha. Muro on hänen pehmolelunsa, lelukarhunsa. Muro-karhu, kuten Lauha häntä kutsuu, on Lauhan uskottu ja tarinan alussa myös hänen ainoa ystävänsä.

Lauhalla on 6-vuotias pikkuveli Pauli. Vauvana Pauli oli niin sairas, että oli kuolla. Vanhemmat ovat olleet huolissaan nuorimmaisestaan, erityisesti äiti, ja käy, niin kuin joskus käy: perheen terve lapsi jää oman onnensa nojaan.

Lauhasta tulee lähes näkymätön omalle äidilleen, perheelleen ja lopulta myös koulussa opettajalle ja koulutovereille. Kiukkuisen isän mielestä Lauha on kömpelö, äidistä hän juoksee kuin vasikka, luokkatoverit väittävät, että hän haisee ja opettaja sanoo että on rumaa kannella koulutovereista. Vanhemmat laittavat Lauhan maanantaina ja torstaina toimivaan oravapolkukouluun, jossa suunnistetaan.  Lauha inhoaa molempia koulujaan.

Lauhan pelastukseksi kouluun tulee 9. luokkalainen työelämääntutustuja Heta.  Lauhalla sattuu olemaan päivystysvuoro ja hän saa olla välitunnit sisällä Hetan kanssa. Lauhalle on ihmeellistä ja uutta se, että  Heta näkee hänet, puhuu hänelle ja kuuntelee häntä. Vaikka Heta on itsekin vielä lapsi, nuori tyttö, hänellä on taito olla läsnä ja tuntea empatiaa.

Minä ja Muro -kirjan tarina muotoutuu kolmesta kertomisen juonteesta: 1) Lauhan sisäisestä puheesta ja minä-muotoisesta kertomuksesta, 2.) Lauhan ja Muro-karhun välisestä vuoropuhelusta, jossa Lauha kertoo lisää itsestään ja tapahtumista sekä Muron kanssa/kautta kommentoi kertomaansa eli sulattelee ja testaa kertomaansa, kokemaansa ja kuulemaansa, 3.)  Lauhan ja Hetan välisestä vuoropuhelusta. Siinäkin Lauha on kertoja, mutta dialogi esitetään usein vailla Lauhan välikommentteja. Hetasta piirtyy kokonainen, itsenäinen henkilö.

Heta on hyvä piirtämään ja siitä Lauha ja Heta saavat yhteisen kielen. Lauhakin piirtää ja Hetassa hän löytää ihmisen, joka rakastaa piirtämistä ja haluaa päästä "kuvaamataidonopettajien kouluun". Sinne Lauhakin haluaa. Heta jaksaa opettaa Lauhalle myös musiikin ja soittamisen perusasioita.

Lauha on itse kivasta perheestä ja hän kertoilee Lauhalle sattumuksia oman perheensä elämästä. Mieleen tulee vähän  Burnettin Salaisen puutarhan Martha, joka puhuu Marylle, lapselle, joka on ypöyksin maailmassa eikä tiedä normaalista lapsen elämästä mitään.

Tarinassa vilahtaa Alkon muovipussi, risa postiluukku, joita Lauha joutuu häpeämään. Ne ovat vain yksittäisiä mainintoja, mutta niiden kautta kirjailija laajentaa mahdollisten tulkintojen kirjoa. Hätkähdyttävin maininta on se, ettei Lauhalla ole ollut koskaan omaa yöpukua. Jokainen lapsi häpeää jossain vaiheessa jotakin vanhempiinsa ja taustaansa liittyvää, joten jotkut esimerkit voi tulkita Lauhan iänmukaisena piirteinä, osan Lauhan alemmuudentunteena, mutta joku lukija voi löytää niistä muitakin tarttumakohtia oman tulkintansa pohjaksi. Hyljeksityn lapsen taustalta voi löytyä monenlaista.

Lauhan leikki ja puhe Muron kanssa on pitänyt Lauhan elämässä kiinni.Leikki on lapsen keino pitää huolta itsestään. Leikki on yhtä tärkeää kuin uni. 

Heta kokoaa Lauhan tarinat vihoksi. Niiden myötä Lauha alkaa nähdä itsensä arvokkaana ja edellytykset ystävyyssuhteille aukeavat. (Sadutuksen idea toteutuu; ja leikekirjan voimauttava vaikutus!.)

Minä ja Muro on taidokkaasti kerrottu tarina!  Vain lukemalla kirjan itse, pääsee kulkemaan hetken Lauhan rinnalla ja ymmärtää, miten tärkeitä ovat kaikki maailman Hetat.

Minä ja Muro voitti vuoden 2009 Finlandia Junior -palkinnon. Hyvä!  Kirjan takakannessa on ikäsuositus yli 7-vuotiaille. Kirja sopii erinomaisesti myös yläasteikäisille ja lukiolaisille sekä tietysti kaikille aikuisille.



Minä ja Muro -kirjan aihepiiriä lähellä olevia kirjoja:

Burnett, Salainen puutarha (ks. yllä, yksinäinen, lapsi, Martha vähän kuin kuten Heta)

Almond, Nimeni on Skellig (päähenkilöpojan yksinäisyys tarinan alussa, kun vanhempien huomio on  vauvan sairastamisessa)

Sachar, Takapulpetin poika (yksinäinen, eristäytynyt poika, hänelläkin on lelu uskottuna, oikeastaan peräti parikymmentä leikkieläintä, mutta yksi on tärkein)

Wilson, Kahden kodin välillä (vanhempien erottua päähenkilötyttö jää kahden vaiheille, yksin. Hänelläkin on pehmolelu uskottuna)

Janosch, Jannesta tulee intiaani (Jannekin piirtää, näkymätön intiaani tukee Jannea)

Jansson, Näkymätön lapsi (Aikuisen ironiakin voi tehdä lapsesta näkymättömän)

Johansson, Näkymätön Elina (Elinan isä on kuollut ja Elina suree; opettajan tylyys tekee Elinan joksikin aikaa näkymättömäksi.)

Pearce, Tomin keskiyön puutarha (Tom on hetken yksin ja eristyksissä ja kokee silti ystävyyttä)

Gaiman, Coraline (Coraline on alussa yksin uudessa kodissa, vanhemmilla muuta puuhaa. Coraline selviytyy uhista.)

Adalmiina