tiistai 27. lokakuuta 2009

Kruusval, Catarina: Ellenin omenapuu


Tämän suloisen kirjan kansi ilahduttakoon blogimme lukijoita näinä outoina aikoina, jolloin lainassa ollut blogipohjamme irtisanoutui, emmekä ole löytäneet uutta vastaavaa tilalle.


Catarina Kruusvalin kuvat tekevät hyvää sielulle. Hänen värimaailmansa on lempeä, levollinen ja valoisa. Heleän vaaleankeltaiset, hennon vaaleanvihreät, joskus linnunmunan vaaleansiniset taustat luovat kuville lämpimän ja turvallisen  taustan. Kaikki mitä hän kuvaa muuttuu herttaiseksi. Arkiset esineet, tavarat, vaatekappaleet, lelut, huonekalut jne. muuttuvat tuutulauluiksi ja lastenloruiksi. On ehkä liikaa sanoa runollisiksi, koska se vaatisi luultavasti enemmän sinistä ja liilaa (esim. Kristina Digmanin Floran talo). Tuutulaulukin on aika sinertävä, mutta tässä yhteydessä sillä tarkoitetaan olemusta, josta on riisuttu kaikki kauhu ja kamaluus.


Kaikkein valloittavimmin Kruusval kuvaa lapsia, lasten arkea ja luontoa. Ellenin omenapuussa Ellenin kotitalon ympärillä kasvaa suuri omenapuu, jossa Ellen leikkii. Usein mukana on myös Kalle, Ellenin ystävä. Aukeama aukeamalta lukija saa seurata vuodenaikojen vaihteluita puutarhassa, lasten leikkejä ja idyllisen ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia leikkiin, oppimiseen ja ystävysten puuhiin.


Miten kirja onnistuu välttämään lällyn ja liian siloitellun vaikutelman elämästä?


Tarinaan sisältyy yllättäen talviöinen myrsky, jonka jälkeen piha ei ole entisellään mutta elämä jatkuu. Juuri tuossa elämän turvallisessa jatkumisessa on tarinan vahvuus. Talvi jatkuu, lapset keksivät uusia leikkejä ja kevään myötä pienet lapset oppivat lisää puutarhasta, omenapuista ja ajankulusta.


Kirjan on suomentanut Tittamari Marttinen.


Ellenin omenapuu on kirja, jota kannatta silloin tällöin selailla. Lahjakirjaksi erinomainen niin lapselle, ystävälle kuin vanhuksellekin.


Adalmiina


  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti