tiistai 27. lokakuuta 2009

Tiainen, Marja-Leena: Maiju ja Bao


Vihreä Varis sarjaan kuuluva "Maiju ja Bao" kirja on hauska kuvaus suomalaisen perheen lomanvietosta Vietnamissa. Maiju ystävystyy Baon kanssa ja kanssakäyminen sujuu hyvin englanniksi. Baolla on vaatimaton koti Maijun hotellin vieressä. Siellä asuu hänen iso kahdeksanhenkinen perheensä. Isä hankkii perheen elannon kalastajana.


Maijun pikkuveli Lassi ihastuu Baon koiranpentu Bobiin ja kantaa sille joka päivä herkkupaloja.


Maiju pahoittaa mielensä huomattuaan ettei voi kutsua Baoa jäätelölle hotellille. Paikalliset eivät saa tulla hotelliin, elleivät ole työssä siellä.


Kiinalainen  uudenvuodenjuhlan vietto saa ikävän käänteen, kun ilotulitusraketti  osuu Baon  perheen taloon ja polttaa hataran rakennuksen maan tasalle. Myös pieni koiranpentu menehtyy palossa ja Lassin suru on suunnaton.


Loma loppuu ja Maijun perhe palaa Suomeen. Maiju ja Bao lupaavat kirjoittaa usein toisilleen kulumisia.


Kotona  Maiju murehtii edelleen ystävänsä kohtaloa ja keksii hienon ajatuksen: hänpä järjestää keräyksen Baon perheelle, jotta he voisivat rakentaa uuden talon menetetyn tilalle. "Apua Baolle" keräys käynnistyy ja alkuvaikeuksien jälkeen se  onnistuukin niin hyvin, että Baon perheelle saadaan hankituksi uusi hieno koti.


Tämä kirja on aurinkoinen ja hilpeä perheen lomakuvaus, johon sisältyy myös surullisia ja pelottavia asioita. Maijun on helppo tutustua uuteen kaveriin, mutta eriarvoivuus saa hänen mielensä hämmentymään. Ponnistelu ystävän puolesta saa jopa espoolaisen toimittajan kiinnostumaan tytön touhuista.


Lassin koirainnostus saa perheen "koirakomitean" kokoontumaan ja pohdintojen tuloksena on , että perheeseen hankitaan  surusilmäinen löytökoira Bobi. Tämä kirja saa lukijansa taatusti hyvälle tuulelle.


Kruusval, Catarina: Ellenin omenapuu


Tämän suloisen kirjan kansi ilahduttakoon blogimme lukijoita näinä outoina aikoina, jolloin lainassa ollut blogipohjamme irtisanoutui, emmekä ole löytäneet uutta vastaavaa tilalle.


Catarina Kruusvalin kuvat tekevät hyvää sielulle. Hänen värimaailmansa on lempeä, levollinen ja valoisa. Heleän vaaleankeltaiset, hennon vaaleanvihreät, joskus linnunmunan vaaleansiniset taustat luovat kuville lämpimän ja turvallisen  taustan. Kaikki mitä hän kuvaa muuttuu herttaiseksi. Arkiset esineet, tavarat, vaatekappaleet, lelut, huonekalut jne. muuttuvat tuutulauluiksi ja lastenloruiksi. On ehkä liikaa sanoa runollisiksi, koska se vaatisi luultavasti enemmän sinistä ja liilaa (esim. Kristina Digmanin Floran talo). Tuutulaulukin on aika sinertävä, mutta tässä yhteydessä sillä tarkoitetaan olemusta, josta on riisuttu kaikki kauhu ja kamaluus.


Kaikkein valloittavimmin Kruusval kuvaa lapsia, lasten arkea ja luontoa. Ellenin omenapuussa Ellenin kotitalon ympärillä kasvaa suuri omenapuu, jossa Ellen leikkii. Usein mukana on myös Kalle, Ellenin ystävä. Aukeama aukeamalta lukija saa seurata vuodenaikojen vaihteluita puutarhassa, lasten leikkejä ja idyllisen ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia leikkiin, oppimiseen ja ystävysten puuhiin.


Miten kirja onnistuu välttämään lällyn ja liian siloitellun vaikutelman elämästä?


Tarinaan sisältyy yllättäen talviöinen myrsky, jonka jälkeen piha ei ole entisellään mutta elämä jatkuu. Juuri tuossa elämän turvallisessa jatkumisessa on tarinan vahvuus. Talvi jatkuu, lapset keksivät uusia leikkejä ja kevään myötä pienet lapset oppivat lisää puutarhasta, omenapuista ja ajankulusta.


Kirjan on suomentanut Tittamari Marttinen.


Ellenin omenapuu on kirja, jota kannatta silloin tällöin selailla. Lahjakirjaksi erinomainen niin lapselle, ystävälle kuin vanhuksellekin.


Adalmiina


  

torstai 22. lokakuuta 2009

Golding, William: Kärpästen herra



Syksyn tullen monessa koulussa luetaan taas Nobel-kirjailija Goldingin klassikkokirjaa Kärpästen herra. Jo viidesluokkalaiset lukevat sitä. Hyvä niin, saattaapa joku jo 11-vuotiaana päästä tarinan myötä isojen kysymysten äärelle. Ovathan kirjan henkilötkin hyvin nuoria, vanhimmatkin vasta 12-vuotiaita, nuorimmat siinä 6-vuotiaita. Nykyään monet 11-vuotiaat ovat ehtineet katsoa kirjan pohjalta tehdyn elokuvan ennen kuin tarttuvat kirjaan. Hienoa siis että kirjakin tulee tutuksi. (Peter Brookin elokuva  Lord of the Flies vuodelta1963, K11; sen sijaan Harry Hookin samanniminen elokuva vuodelta 1990 on K15). Kirja on kuitenkin sen verran monitasoinen ja rankka aiheeltaan, että siinä riittää luettavaa yläkoululaisille, lukiolaisille ja aikuisillekin.



Tänne Kirjasto Omenan Kirjapuutarhaan Kärpästen herra -teos pääsi kolmestakin syystä: kirja on suosittelun arvoinen sinänsä; kirjaa on varattu paljon näinä päivinä; eräässä vanhempainillassa oli tänä syksynä luennoitsija, joka sanoi vanhemmille, että jos ette vielä ole lukeneet kirjaa, tehkää se nyt.



Mikä kirja Kärpästen herra siis oikeastaan on? Mistä kaikesta se puhuu, kun se kertoo tarinan toisen maailmansodan aikana Tyynen valtameren saarelle pudonneista englantilaisista koulupojista, jotka joutuvat selviytymään pitkään keskenään, luonnon ja toistensa armoilla? 



Kirjailijan omat vastaukset ovat tarinassa, mutta hän haastaa lukijan: jokaisen on vastattava itse kysymyksiin. Jokaisen pojan persoonallisuuden, sanojen, tekojen, toiveiden ja pelkojen edessä, tapahtumien pyörteessä, lukija, nuorikin lukija, joutuu arvioimaan poikien edesottamuksia. Mitä minä tekisin tuossa tilanteessa? Kenen puolella olen? Kuka toimii järkevästi, kuka oikein, kuka väärin? Kuka on hyvä tyyppi, kuka pahis? Mitä vanhemmasta ja eettisesti pohdiskelevammasta lukijasta on kyse, sitä enemmän herää kysymyksiä.



Kärpästen herran unohtumattomia henkilöitä ovat sympaattinen Ralph; kilpailuhenkinen ja ilkeä Jack; fiksu, kiltti ja puhelias, mutta itseensä luottamaton, Possuksi kutsuttu poika; herkkä, älykäs ja erikoinen Simon... Mitä kaikkea voikaan tapahtua ryhmässä, kun vallankäyttöä ei valvo kukaan!



Miksi aikuisten tulisi tuntea tämä kirja? Goldingin tarina on nyt vähintään yhtä ajankohtainen  kuin vuonna 1954, jolloin se julkaistiin. Monikaan poika ei ole enää fyysisesti autiolla saarella, mutta moni on silti esim. virtuaalisesti siellä. Ovatko aikuiset tänään tietoisempia poikiensa olinpaikasta kuin tarinassa? 



Jos sijoittaisit tarinan nykyaikaan, millaiseen ympäristöön siirtäisit pojat? Miksi sinun mielestäsi koulussa, netissä, IRC-galleriassa, Habbossa, You Tubessa, peleissä jne. on niin paljon kiusaajia, julmureita, väkivaltaa ja vihaa ihannoivia, niitä, jotka nauravat ja pilkkaavat ihmisiä, joita eivät ymmärrä tai jotka ovat erilaisia kuin he itse? Miksi juuri virtuaalimaailmassa on niin paljon Jackeja, jotka juoksevat  ilkkumassa ja tappamassa? Saako nykyään olla luvan kanssa virtuaali-Jack ja onko tytöillä mielipidettä tästä kaikesta?



11-vuotiaan ei tarvitse vielä ymmärtää mitä tarkoittaa totalitarismi, yhteiskunnan vallankäyttömekanismit , joukkosuggestio tai vastuun pakoilu poliittisella tasolla, mutta jotta näitä kysymyksiä ei tarvitsisi kohdata myöhemmin uhrin tai tuomitun näkökulmasta, jo 11-vuotias osaa ajatella Kärpästen herran tarinan tasolla hyvän ja pahan, oikean ja väärän käyttäytymisen syitä, seurauksia ja oikeutusta.



                  



Kirjojen kansikuvat Otavan kolmesta eri sarjasta: Otavan Seven-pokkari; Otavan Keskiyön kirjasto ja vanhin, oikealla, Otavan Kompassi-kirjat.



Keskiyön kirjastoon on valittu yhdeksän "kauhun ja pahuuden klassikkoa", mm. Aino Kallaksen Sudenmorsian; Franz Kafkan Muodonmuutos ja Rangaistussiirtolassa; Mary Shelleyn Frankenstein; Robert Louis Stevensonin Tohtori Jekyll ja herra Hyde; Bram Stokerin Dracula; Oscar Wilden Dorian Greyn muotokuva. Tässä seurassa Kärpästen herran kaikki ulottuvuudet pääsevät oikeuksiinsa. Teosta voidaan tarkastella, kuten muitakin sarjan teoksia, tutkien sen psykologisia, sosiologisia, eettisiä, poliittisia, historiallisia jne. piirteitä ja merkityksiä. Aina on kuitenkin kyse hyvän ja pahan välisen taistelun ilmentymistä, yksilön ja yhteisön moraalin tutkimisesta.



Kirjasto Omenan  nuorten kokoelmasta löytyy seitsemän Keskiyön kirjastoon kuuluvaa kirjaa; kaksi puuttuvaa osaa toistaiseksi vain aikuisten kokoelmissa - Dorian Greyn muotokuva ja Dracula.



Adalmiina



 


maanantai 19. lokakuuta 2009

Syystervehdys


Hei kaikille!


Upean syyskesän jälkeen jäämme seuraamaan syystalven kehkeytymistä. Hyviä lukuhetkiä, elokuvanautintoja ja tapaamisiin!


Syksy on tullut ja bloggaaja näyttää olevan edelleen kesälomalla! Ei vaan, hän oli syyslomalla ja palaa tuota pikaa maisemiin.  


Adalmiina