torstai 26. maaliskuuta 2009

Tihinen, Mimmu: Sokerista, kukkasista


"Puhelu menee taas vastaajaan ja toistuu lakonisesti, melissamaisen viileästi ja tyylikkäästi: "Melissa Ahlberg. Jätä viesti." Jättäisit itse viestin!"


Mintun kaksoissisar Melissa on kadonnut. Yhtäkkiä, noin vain. Melissa oli lähtenyt kirjastoon, mutta ei tullut koskaan kotiin. Aluksi Minttu ajattelee Melissan hakevan vain huomiota, mutta Melissaa ei kuulu kotiin. Kun Melissa sitten löytyy, alkaa suru. Miten surusta voi toipua, kun tuntee olevansa puolikas? Kaikki tuntuu tyhjältä ja kaipaus ja ikävä ympäröi Minttua kuin harso. Kaikkein eniten Minttua kaihertaa riita Melissan kanssa, kuinka hänen viimeiset sanansa Melissalle olivat niin rumia. Kauniisti kirjoitettu, lähes runollinen kirja menettämisestä, surusta ja siitä kuinka nauru voi tuntua suussa oudolta.


 


 

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Thompson, Kate: Vihreän saaren laulu


JJ Liddy on 15-vuotias poika, jonka suku on tunnettu jokaviikkoisista soitto- ja tanssijuhlistaan. Kinvaran kylässä ei kaikki ole kohdallaan, aikaa ei tahdo riittää mihinkään vaan se lentää kuin siivillä. JJ äiti pyytää syntymäpäivälahjaksi lisää aikaa ja JJ päättää toteuttaa äitinsä toiveen.


Etsiessään kadonnutta aikaa JJ päätyy rinnakkaistodellisuuteen, jossa keijut asuvat. Hän saa selville, että Tir na n'Og:ssa ei yleensä ole aikaa, mutta nyt on. Aikaa valuu ihmisten puolelta ja keijut eivät todellakaan halua sitä. JJ ryhtyy etsimään vuotoa ja törmää samalla sukunsa historiaan. Huhutaan nimittäin, että JJ:n esi-isä olisi murhannut papin huilun vuoksi. Kinvaran kylään on myös ilmestynyt uusi poliisi, joka tuntuu olevan hieman ulalla, välillä hän ei muista edes omaa nimeään. Ja miksi kylän vanhimmat asukkaat muistavat nähneensä uuden poliisin jossakin? JJ:n mahdottomalta kuulostava tehtävä järjestää lisää aikaa saattaa sittenkin olla mahdollinen.


Kirjan jokaisen luvun perässä nuotit aiheeseen liittyvään irlantilaiseen lauluun.


 


 


 


 


 

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Aho, Elisabeth: Aadan aikaikkuna


Yhdeksänvuotias Aada asuu kahden äitinsä kanssa, samassa rapussa asuvat myös mummi ja ukki. Aadalla on tapana istua ikkunalaudalla, verhon suojassa ja katsella kadun vilskettä. Eräänä aamuna Aadan katsellessa kadulle, alkaa vastapäinen toimistotalo kadota ja pian sen tilalle ilmestyykin kallion päällä oleva puutalo, jonka ikkunoissa on iloiset kukkaverhot. Aada pelästyy, mutta jää myös hieman uteliaaksi: missä hän on aiemmin nähnyt tuon puutalon?


 


Kun Aada myöhemmin uskaltautuu katsomaan ikkunasta, tuttu puutalo ilmestyy jälleen toimistotalon tilalle. Nopeasti Aada juoksee kadun toiselle puolelle ja totta se on, toimistotalo on kadonnut ja sen tilalla on puinen talo. Talon pihalla leikkii Marjut yhdessä pikkuveljensä kanssa. Aada tutustuu heihin ja melko pian Aadalle selviää, että hän onkin siirtynyt ajassa taaksepäin. Puutalossa asuu myös perhe, jossa on pieni vauva. Vauvan nimi on Minna, ihan kuin Aadan äidinkin…


 


Millaista oli elää neljäkymmentä vuotta sitten, kun maitoa myytiin pusseissa, kun ei ollut kännyköitä eikä mp3-soittimia? Aika on erilainen kuin nyt, mutta yksi asia on pysynyt samanlaisena: ystävyys. Aada saa Marjutista uuden ystävän, jonka kanssa aika lentää kuin siivillä.