sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Hauskaa vappua!

Pipo päässä vappuna.

Abecedario a mano
ihastuttava espanjankielinen abc-kirja on tulossa pian kirjaston kokoelmaan.
Se on saatu lahjoituksena Argentiinan suurlähetystöltä. 
Samoin alla oleva El globo rojo en la lluvia.
Sopii tähän vappuun.
Kiitos.

Hyvää vappua!

Adalmiina

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Ihmeitä, hirviöitä ja mielikuvitus

 R.J. Palacio, Ihme
Suom. Inka Parpola
WSOY 2017

Palacion Ihme on sekä lasten että aikuisten suosikki. Se vavahduttaa, huvittaa ja parantaa suhteellisuudentajua. Puhuessaan pojasta, jolla on harvinaisen kehityshäiriön aiheuttamat kasvot, kirja valistaa ja herättää ajatuksia. Antaessaan tällaiselle pojalle, fiktiiviselle 10-vuotiaalle, mahdollisuuden kertoa itse omasta elämästään, kirja onnistuu olemaan sekä kiinnostava että eläväisen ja autenttisen oloinen.

R.J. Palacio on rakentanut tarinan päähenkilö August Pullmanin, Auggien, kertomusten ympärille - niistä koostuu n.177 sivua tarinasta. Kirjassa on viisi muutakin kertojaa, 155 sivun verran: Auggien sisko Via (Olivia), Vian poikaystävä Justin, Vian lapsuudenystävä Miranda, Auggien koulutoverit Jack ja Summer. Ja mausteena muutama sivu eri ihmisten lähettämiä kirjeitä, meilejä ja tekstareita, mm. koulukiusaajan äidin viesti rehtorille.

Samalla kun kerrotaan erikoisesta poikkeamasta ja sen kanssa elämisestä, samalla tulee kerrottua kaikkia koskettavista kasvukivuista, ystävyyden ja hyväksynnän kaipuusta, erilaisista perheistä, kiusaamisesta, raukkamaisuudesta ja urheudesta, säälimättömyydestä ja oikeudentajusta, myötätunnosta ja sitkeydestä, unelmista ja haavoittuvuudesta, elämänhalusta. 

Kertojilla on salaiset kipukohtansa, mutta he kiinnittyvät toisiinsa monin sitein ja kannattelevat toisiaan.

Kirja sopii kaikenikäisille, alkaen n. kolmasluokkalaisista yläkoululaisiin. Isosisko Via on jo 15-vuotias, samoin Miranda ja Justin. Mukana ei ole kuitenkaan mitään, mikä ei sopisi luettavaksi lukuintoiselle 9-vuotiaalle, päinvastoin - samoja tunteita on kaikilla.

 Patrick Ness (alkuperäisidea Siobhan Dowd), Hirviön kutsu
Kuv. Jim Kay; suom. Kaisa Kattelus
Tammi 2016

Äiti on syövän saartama, poika sen kauhun, että menettää äidin.
Päähenkilöpoika on 13-vuotias Conor, hirviö hänen sisäisen kamppailunsa luomus.

Siinä missä Palacion Ihme on kerrontatekniikaltaan minä-kertojien kautta lähelle tuleva, kertojien näkökulmia sommittelemalla etenevä ja tyyliltään valoisa, rakentava ja ihmisarvoa huokuva, Hirviön kutsu on intensiivisesti yhden keskushenkilön tuskan ympärille rakenneltu, avoimen tarinallisesti etenevä, pienen perheen häiriintyneen arjen, voimakkaiden tunteiden, unien ja painajaisten muodostama taistelu, jota lapsi käy yksinään, vaikka isoäiti tuleekin vähän lähemmäs, vaikka äiti on koko ajan rakas ja välittävä, vaikka etäinen isäkin tulee käymään ja yrittää vähän auttaa.

Molemmat kirjat, Ihme ja Hirviön kutsu, vastaavat 9-15 -vuotiaiden dramatiikan tajuun, persoonallisten ja voimakkaiden tarinoiden kaipuuseen, valmiuteen sukeltaa tunteiden syövereihin.

Molemmista kirjoista välittyy sepittämisen, tarinoinnin ja kertomisen mahti. Ihme on sosiaalisempi ja kannustavampi, Hirviön kutsu synkeämpi. On vaikea kuvitella, että joku ahdistuisi Ihme-kirjasta, mutta Hirviön kutsu saattaa olla jollekin 9-vuotiaalle loppua kohti turhan rankka, vaikka se alussa vaikuttaa harmittoman lapselliselta. Hirviö on kirjassa pitkään jännittävä elementti ja lopussakin sen ilmeinen tarkoitus on rohkaista ja voimistaa. Lopussa Conor voi päästää hirviöstä irti, ei vain äidistä. 

Elinikäinen seurustelu hirviön kanssa ei tekisi kenellekään hyvää, mutta jos joskus joutuu hirviön oppiin, siitä on kesytettävä itselleen tarpeettomaksi muuttuva apuri.

 Saku Heinänen, Zaida ja elovalkeat
Tammi 2015

Kun sattumalta on käsillä  myös Saku Heinäsen Zaida ja elovalkeat, sitä voi vähän vertailla edellä mainittuihin kirjoihin. 

Zaida ja elovalkeat on tarinana levollisempi, mutta vaikutukseltaan haaleampi ja hajanaisempi  kuin kyseiset kaksi kirjaa. Ajan ja paikan yhteys sitoo tapahtumat merenrantakylään, sedältä perittyyn taloon, naapurustoon ja kesälomaan, mutta mikään ei ole poikkeuksellisen erikoista, pelottavaa tai jännittävää. Naapurin Tuija ja kylän lapset eivät paljasta sismpäänsä. He jäävät vähän valjuiksi kokemuksiksi lukijalle. Keskiössä on Zaidan mielikuvitus ja eläytymiskyky. Tuijan isoäidistä tulee vähän Zaidankin.

Zaidasta ja lumienkelistä tutut äiti ja isä ovat samanlaiset huolehtivat vanhemmat kuin Auggiellakin. Zaidan vanhemmat ovat adoptiovanhemmat, mutta vanhempina omistautuneita tehtävälleen; molemmissa perheissä vanhemmat ovat valmiit tekemään kaikkensa lapsen hyvinvoinnin eteen.

  Ihmeessä August on Mirandalle kuin oma pikkuveli. Teini-iässä tiet hetkeksi erkanivat, mutta Miranda huomaa ikävöivänsä Vian ja Auggien perhettä, heidän vanhempiaan, koska hänen oma isänsä oli poissa ja äiti etäinen.

Ihmeessä ja Hirviön kutsussa pojat ovat kiinni äidissään. Molemmat äidit antavat tilaa irtautua ja auttavat siinä hylkäämättä lastaan. Se auttaa kasvamaan. Zaidallekin annetaan omaa aikaa ja mahdollisuuksia tehdä omia ratkaisujaan, mutta ollaan valmiita myös suojelemaan.

Kaikissa kolmessa kirjassa on kuvauksia lasten välisestä ystävyydestä, myös tyttöjen ja poikien välisestä. Zaidan kohdalla kiehtovimmat kohtaamiset ovat unta ja kuvittelua, mutta Zaidallakin on ystävä, Siiri.

Kaikissa kolmessa kirjassa on myös kiusaamistilanteita. Ihmeessä pääkiusaaja Julian on aikuisten edessä mallipoika, mutta mobilisoi lähes koko luokan Auggieta vastaan; Hirviön kutsussa Harry kiusaa Conorin voimavarojen äärirajoille; Tuija yrittää houkutella ja painostaa kavereineen Zaidaa ensin näpistelemään makeisia, sitten sukeltamaan kalliolta tuntemattomaan veteen paikassa, jossa oli itse satuttanut jalkansa ensimmäisessä hypyssään.

August kestää kiusaamisen; Conor ei lopulta kestä; Zaida ei taivu painostuksen edessä, ei sorru näpistämään eikä hyppäämään. Kaikki kolme tarinaniskijää tajuavat, että aihe on tärkeä, siitä on pakko puhua. On pakko kertoa, että kiusaaminen tapahtuu ryhmässä, että siihen osallistutaan ryhmänä; että kiusaamisesta voi selviytyä, kunhan sen saa loppumaan tavalla tai toisella.

Mitä sellaista hyvää Zaidassa ja elovalkeissa on, mitä ei ole Ihmeessä tai Hirviön kutsussa? Ainakin jo mainittu levollisuus, tuttu ympäristö, lämpimiä kesäpäiviä, jotka tunnistaa perin suomalaisiksi, hiekkaranta, uiminen, meri, elosalamat ja puuhuvila. Pienemmät ongelmat kuin kahdessa muussa kirjassa. Adoptiotausta mietityttää Zaidaa, mutta ei muserra.

Zaida ja elovalkeat on itsenäinen osa trilogiaa, jonka päätösosa Zaida ja taistelupari ilmestyy ensi kuussa, eli toukokuussa 2017. Sen verran kiinnostava Zaidan tarina on, että kolmas osa tulee varmasti luetuksi. 

Ihmeen tarinakin on kasvanut jo kirjaksi Auggie & me; siinä on kolme uutta kertojaa Auggien elämästä: jopa kiusaaja Julianilla on puheenvuoronsa. Wonder/Ihme -kirjan pohjalta tehdyn elokuvan julkaisupäivä on 17.11.2017

I'm Auggie Pullman -videossa saman kehityshäiriön kanssa syntyneet lapset ja aikuiset esiintyvät omilla kasvoillaan. 

Adalmiina

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Tavutettu maailma


Teksti Bill Scollon; kuvitus The Disney Storybook Art Team; suomentaja Suvi Clarke, Vaukirja 2016.

Muistaminen, muistot, unohtaminen, vanhemmat, perhe.

 (Sekä Pixarin animaatioista että) Disneyn The Disney Storybook Art Teamin  kirjankuvituksista voi olla montaa mieltä, mutta Doria etsimässä -kirjaa voi käyttää joskus lasten kanssa sisällön teemojen ja yksityiskohtien vuoksi, ei vain tarinan itsensä takia. 
Sitä paitsi, kirjalla on kultainen selkä.

Suomentaja on vähän suolannut/maustanut juttua, kuten aukeamakuvasta huomaa.


Kuusiosaisessa Tavutettu maailma -kirjasarjassa on lyhyt tietopaketti jokaisesta Suomen tunnustamasta itsenäisestä valtiosta. Teksti on tavutettu, joten kirjat sopivat lukemaan opettelevalle, suomea vasta vähän osaavalle,  luku- ja kielitaitoa kartuttavalle lapselle tai aikuiselle.


Jaana Palanterä, Aivo Blum (Lector 2016)


Aiemmin samoilta tekijöiltä on ilmestynyt Tavutettu eläinkirja -sarja; nisäkkäistä, linnuista, niveljalkaisista ja nilviäisistä, koti- ja lemmikkieläimistä, sammakkoeläimistä ja matelijoista sekä kaloista. Samoille kohderyhmille kuin edellä. Lector Kustannus, 2015.


Eläimistä, luonnosta ja yhteistyöstä kuvakirjassa:
 Suzanne Chiew: Mäyrä ja valtava vesipula


Kotomaata monelta eri suunnalta kuvaavia kirjoja ja kirjalistoja löytyy Helmet.fi lastenosiosta:

Keväistä huhtikuuta, vaikka etelässäkin on vielä vähän lunta maassa,
Adalmiina

tiistai 28. helmikuuta 2017

Tarinoita Kalevalan päivänä

 
 28.2.2017 - Kalevalan päivä
Suomen kansalliseepos Kalevala on niin monipuolinen tarinakokonaisuus sankareineen ja surkimuksineen, että sen nimikkopäivänä voi esitellä pari hassua kirjaa, joissa sankaruutta, arkea ja ystävyyttä kuvataan huumorilla, mutta onnistutaan silti kertomaan maailmasta jotakin todellista.

Kuvittaja Jim Field; suomentaja Peikko Pitkänen
Otava 2017

Nykylapsille luetaan jo pieninä lapsosina luonnontieteellisiä tosiasioita sisältäviä lastenkirjoja, ja he näkevät pienestä pitäen TV:stä luontodokumentteja, mutta kaunokirjallisuuskin voi kertoa joitakin tosiasioita humoristisen ystävyyskuvauksen muodossa. Lapsi huvittuu omalla tavallaan, aikuinen omallaan. 


Suomentaja Merja Helanen
WSOY 2017

Neropatti-kirjoissa on hauskaa se, että niissä puhutaan aina kirjoista, kirjallisuudesta, kirjailijoista, kirjastoista, lukemisesta ja sisällön ymmärtämisestä. Tälläkin kerralla puhutaan niin runoista kuin kauhukirjoista. Myös suosituimpien kirjasarjojen plagioinnista (!).

Audiovisuaalinen ilmaisu, pelit, elokuvat jne. ovat niin ikään kirjojen vakioantia. Tällä kertaa Greg ja Rowley yrittävät tehdä jopa omaa elokuvaa. Sitä ennen puuhastellaan soittimien parissa. 

Komiikka ja huumori sekoittuvat; loputtomaan, sattumuksesta toiseen uskomattomaan sattumukseen siirtyvä kohkaaminen sisältää hellyttäviä hetkiä. Yhtä sopivaa tai sopimatonta kuin on puhua Neropatin päiväkirjasta Kalevalan yhteydessä, on puhua Aku Ankasta Gregin yhteydessä, mutta jotain samaa heissä on. 

Greg on kuitenkin todellisesta maailmasta, Aku etäisemmästä mielikuvitusympäristöstä. 
Voisiko Aku sanoa:
"Aluksi mä luulin, että se oli pelkkää läppää, mutta niiden olohuoneessa oli KIRJAHYLLY telkan paikalla.! (Mts. 90)

Adalmiina

tiistai 31. tammikuuta 2017

Meressä ja meren rannalla

Karisto 2017. Suomentanut Sanna Niemi.

Benji Daviesin edellinen Toivo-kirja oli Toivo ja valas.
Toivo ja talviyö -kirjan tapahtumat ajoittuvat kylmään pakkasyöhön. Jälleen mukana on lapsen kokema yksinäisyys, tällä kertaa huoli siitä, missä isä on. Jälleen tavataan valas, monta valasta. 
Kuvat ovat taas lumoavan kauniita. Tarina on taatusti jokaista, ainakin melkein jokaista lasta kiehtova.
 Benji Davies: Toivo ja talviyö
 
 Benji Davies: Toivo ja talviyö

Tammi 2016.

Toivo ja Lossi-Lassi kirjat ovat tyystin eri tyylilajia, mutta yhdistävänä tekijänä on meri ja kunnioitus meren eläjiä kohtaan. Toivo-kirjoissa mielikuvitus ja todellisuus sekoittuvat runollisesti, Lossi-Lassissa käytännöllisesti. Toivo-kirjoissa eletään luonnon äärellä, sovussa sen kanssa, mutta sitä tulkitaan tunteella. Lossi-Lasse -kirjoissa ollaan luonnonsuojelupuuhissa siivoamalla merenpohjaa ja kiehtovuus löytyy meren asukkaiden ja teknisten keksintöjen liitosta - molemmat kiinnostavat lapsia.
Ja Lossi-Lassi -kirjassakin esiintyy valas, todella iso valas.

Lossi-Lassi on Lindy Hop -laivan kapteeni. Kuvissa näkyvä sukellusvene on saatu kätevästi käyttöön suoraan laivan pohjaluukusta.
Sukellusvenematkailussa on samaa kiehtovuutta kuin Nina Pirhosen Kumpulaakson Pompom ja avaruusmatka -kirjassa. On ihanaa kuvitella vesikulkuvälineitä, lentohärveleitä, avaruusaluksia. Tällaisista kirjoista saa mielikuvitukselle lisäaineksia. On hauska kuunnella lasten juttuja tällaisten kirjojen lukemisen jälkeen. Ja katsella heidän piirustuksiaan.

Sanna Isto, Eppu Nuotio: Typy ja muriseva mörkö.
Bazar 2016. Kuvitus Sari Airola.

"Heti kun auto pysähtyy merenrantahuvilan pihalle, Typy havahtuu hereille." Ensimmäinen lause sivunumerottomassa Typy ja muriseva mörkö -kirjassa. 
"Lasiverannalta löytyy täydellinen piirustuspaikka."(kirjan neljäs aukeama).

 Riippukeinukuva on kirjan 11. aukeama. Juuri nämä vihreän eri vivahteita sisältävät sivut ovat parhaita. (Taustalla näkyvä keittiö tuo etäisesti mieleen Mikko Mallikkaan ja isän keittiön ja isän puuhailun siellä.)
 Typy piirtelee mieltään askartelevaa asiaa, mörköä.
On perjantai-ilta ja äiti ja isä ovat lähteneet yhdessä ulos.
Bertta-täti on Typyn seurana.

Sari Airolan kuvitusta kirjaan Typy ja muriseva mörkö.

Iltapalan yhteydessä voi keksiä pöytäleikkejä. Tämäkin asetelma on kirjassa mainio. Yläreunassa näkyvällä linnulla on kauluksena kurkunpala ja teekupissa on teepussin lisäksi kauris.
Möröstä ei tässä enempää, sekin oli hyvin käsitelty.

 Sari Airolan kuvitusta kirjaan Typy ja muriseva mörkö.


Ace Landers: Star Wars Urhea R2-D2
Sanoma Media Finland 2017
Suomennos: Tommi Järvinen
Heh, rannalla. Kyllä menee kaupaksi. Teksti on helposti luettavaa aloitteleville kirjojen ahmijoille. 

Ace Landers: Urhea R2-D2

Säät vaihtelevat, mutta kevättä kohti mennään.
Adalmiina

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Onnelin ja Annelin nukkekotikirja

Maria Malmström: Onnelin ja Annelin nukkekotikirja. Tammi 2017.

Hurmaava nukkekotiaskartelukirja Onnelin ja Annelin nukkekotikirja on juuri saapunut kirjastoihin. Sitä on osattu odottaa ja varata etukäteen, ja näyttää siltä, että kirjaa on hankittava vähän lisääkin? 


Kirjan vetovoima syntyy paitsi äärimmäisen taitavasti ja kekseliäästi toteutetuista pikkuriikkisistä esineistä ja niiden teko-ohjeista (kuten nukkekotiaskartelukirjat yleensäkin, mutta tämä on taidetta), myös siitä, että Malmström on vakuuttavasti Onneli ja Anneli -maailmassa sisällä. Juuri hänen sisustamansa nukkekoti oli Onnelin ja Annelin talvi -elokuvassa mukana. Onnelin ja Annelin maailma on valmiiksi rakastettu Kurenniemen kirjojen pohjalta, mutta se tullut elokuvan myötä uusillekin yleisöille tutuksi. Nukkekoti on syntynyt elokuvaa varten, sen vaatimusten ja tilauksen mukaisesti. Tarinan kannalta siksi, että Vaaksanheimolaisten perhe voisi asua siellä väliaikaisesti, kuten kirjassakin tapahtui.

Kirjan kansi on vaatimattoman aneeminen, mutta sisällä odottaa monta hymyillyttävää yllätystä.
Kirjapuutarhassa esitetyt kuvatkin ovat nopeasti räpsittyjä, kehnohkoja otoksia kirjan annista, joten kannattaa ehdottomasti selata kirjaa, ihastella ja ehkä inspiroitua tekemään juttuja itse, jotakin edes. Tästä saa mainion paketin kirjan ja elokuvan kanssa mihin tahansa teemaviikkoon tai taidekasvatuskoulutukseen.

Osa nukkekodin kalusteista ja esineistä on oikeasti todella vaikeita tehdä, ne vaativat sorminäppäryyden lisäksi kokemusta ja lahjakkuutta, mutta kirjaan otetuissa askartelumalleissa on lähinnä sellaisia, jotka lapsi ja vasta-alkajakin voisi osata. Malleista voi halutessaan kehitellä hieman helpotettuja ja isompikokoisiakin vastineita? Rakentelu ei todellakaan onnistu kaikilta, mutta voi kokeilla. Kunnioitus hienosti toteutettuja pienoismalleja kohtaan kasvaa, kun yrittää itse luoda niitä.



Kaikille nukkekoteihin ja nukkekotiaskarteluihin hurahtaneille Onnelin ja Annelin nukkekotikirja on hauska uutuus, ja on luultavaa, että kirjan myötä nukkekoti- ja miniatyyriharrastus saa uusia jatkajia. Lähimuistissa on keppihevosharrastuksen nousu; itse tehtyjen keppihevosten innostusta on ammennettu mm. mainioista keppihevoskirjoista. 

Onnelin ja Annelin talo -kirja Marjatta Kurenniemi; kuvitus Maija Karma
Onnelin ja Annelin talvi -kirja
jne. jne. helmet.fi

Maria Malmströmin nukkekotiaiheinen blogi löytyy täältä.

Kevättä kohti,
Adalmiina

sunnuntai 1. tammikuuta 2017